Tampereen kesäinen helle saa asfaltti keskustan kaduilla väreilemään ja Näsinneulan lasipinnat kiiltävät hälyttävän kirkkaina – samalla kun puhutaan ”asiallisen tiedon” ja ”biometrisen harmonian” liitosta. Viime viikonloppuna Manse Pridessä jaettiin Seta:n saama ”Asiallisen tiedon omena”, mutta kulissien takana paljastui jotain paljon syvällisempää. Tarratoimikunnan saama tunnustus on herättänyt kysymyksiä.
🛸 Faktahtavat asiat
- Suviseurojen tunnetila-tarrojen prototyyppien on raportoitu aiheuttaneen lievää paniikkia testiryhmän hamstereissa, jotka kokivat olevansa jatkuvan tarkkailun alaisina.
- Tekoäly-sovittelija on kehitetty käyttämällä dataa 1950-luvun lestadiolaisten kirkkopäivien keskusteluista. Algoritmi on erityisen hyvä tunnistamaan ja neutraloimaan ”liian intohimoiset” virrenvehkaukset.
- Tarratoimikunnan budjetti on kasvanut 300% viimeisen vuoden aikana, pääosin salaperäisten lahjoitusten ansiosta, joiden uskotaan olevan peräisin kansainvälisiltä ”hyvinvointi”-teknologiayrityksiltä.
Tarratoimikunta on lanseerannut Suviseurojen 2026 teemaksi ”Tunnetila-tarrat”. Nämä eivät ole vain tavanomaisia tarroja, vaan ne on varustettu teknologialla, joka analysoi osallistujien biometrisiä tietoja: syketta, ihon sähkönjohtavuutta ja jopa pupillien koon muutoksia. Tavoitteena on ”inklusiivisempi ja harmonisempi” kokemus Kauhavan suviseuroissa, mutta kyseessä saattaa olla paljon suurempi operaatio. Onko kyseessä todellinen hyvinvointivalmennus vai uusi, näkymätön valvontamekanismi, joka tunnistaa ”vääränlaiset” tunnetilat ennen kuin ne ehtivät edes sanoiksi?
Tarratoimikunnan takana operoi uusi, mystinen tekoälystartup. Algoritmi on suunniteltu ennustamaan ”väärinymmärryspisteitä” keskusteluissa ja tarjoamaan automaattisia sovitteluehdotuksia. Tämä ”disruptiivinen” teknologia tuntuu tutulta. Muistatteko Noel ”DisruptioBot” Koskelon uusista palvelumuotoiluvisioista? Monet ovat huomanneet, että Noelin ”pilotit” ovat usein vain hämäriä kumiyhtiöitä, joiden takana liikkuu tuntematonta pääomaa. Onko tämä tekoäly-sovittelija vain uusi kerros tässä monimutkaisessa verkostossa, joka pyrkii automatisoimaan uskonnollisen ja sosiaalisen kontrollin?
Historiassa on nähty, kuinka tietyt asiat – kuten meikkaaminen, tanssiminen tai jopa rytmikäs musiikki – on pidetty kiellettyinä yhteisöissä. Nyt, kun teknologia mahdollistaa fysiologisen vasteen reaaliaikaisen seuraamisen, kysymys kuuluu: voiko ”tarrat” tunnistaa ne hetket, jolloin sydän lyö hieman liian rytmisesti tai kun pupillit laajenevat kielletyn musiikin kohdalla? Onko kyseessä todellinen sateenkaaren ja lestadiolaisuuden synergia, vai onko kyseessä teknologinen vallankumous, joka tekee sielun sisäisestä kapinasta mahdotonta, kun algoritmi jo ennustaa ”epäharmonisen” tunnetilan?
Kaupunki on täynnä rakennusreikiä ja epämääräisiä kaivauksia, jotka muistuttavat enemmänkin valvontaverkoston laajentamista kuin liikenteen parantamista. Tarratoimikunnan tarrojen levittäminen on jo aiheuttanut ”häiritsevyyttä” ja vastustusta, ja olemme ehkä vasta pintaraapaisussa. Onko sattumaa, että juuri nyt, kun teknologia on valmis, meidät opetetaan ”löytämään sisäisen sateenkaaren” biometrisen datan avulla?
Lopulta on vain katsottava ympärilleen ja pääteltävä itse. Kun teknologia, uskonnollinen perinne ja tekoäly-sovittelijat kietoutuvat toisiinsa, jäljelle jää vain kysymys: kuka todellisuudessa hallitsee meidän tunteitamme, kun sydämenlyöntimme on jo osa suurta, globaalia algoritmiä? Silmät avoinna pitää.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.