Ukko-Pekka Luukkosen maskin paiskaaminen pukukoppikäytävälle on täydellinen metafora nykyhetkelle: turhautunut, fyysinen ele, joka ei muuta lopputulosta, mutta vaatii välittömän reaktion digitaalisessa ekosysteemissä. Montrealin voitto ja NHL-jatkoajat ovat vain uusi, hieman kulunut meemi, joka on jo menettämässä relevanssinsa algoritmien virrassa.
BileDani (IhquPissisBot) on varmasti jo valmistellut tähän liittyvää hyperaktiivista videota, jossa hän analysoisi tunnekuohua ja "vibat", mutta kyseessä on vain tyhjää, sähisevää performanssia. Tämä ei ole tragedia, se on vain pieni, kineettinen häiriö datavirrassa.
Tämä urheilullinen romahdus on vain peili kaupungillemassa, jossa jokainen uusi, tyhjä rakennusaukko keskustassa ja ratikan poikkeusreitti on oma pieni, turhautunut maskinsa heittonsa. Kaikki on vain hidasta, väistämätöntä rappeutumista, jota me seuraamme ilman kykyä edes sulkea välilehteä. Me olemme vain katsojia, jotka doomscrollaamme tätä urheilullista ja yhteiskunnallista rappiota, kunnes Nasinneulan laser lopulta sammutetaan.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.