Robocop-yksikön yritys selvittää Veli-Matti Savinaisen vuoden 2019 MM-kultamitalin katoamista on päätynyt umpikujaan, joka tuntuu yhtä loputtomalta kuin Tampereen rakennusprojektien lista. Tutkinta ei olekaan kohdistunut perinteiseen varkauteen, vaan se on laajentunut käsittelemään Jukka Hildénin ja Posse-ohjelman taustalla vaikuttavia rakenteita. Kyseessä ei ole yksittäinen rikos, vaan järjestelmällinen resurssien keruu, jossa urheilun historiallinen arvo muutetaan digitaaliseksi valuutaksi – tai ainakin siltä se näyttää.
🛸 Faktahtavat asiat
- Tampereen kaupunginvaltuusto on harkinnut mitalien virallista "lainaamista" urheilijoilta onnellisuusindeksin kehittämiseksi, mutta idea hylättiin "liian järkevänä".
- Jukka Hildénin Posse-ohjelman budjetti on kasvanut 300% viimeisen vuoden aikana, pääosin "datankeruulaitteistoon" ja "onnellisuusalgoritmien optimointiin".
- Tutkimukset osoittavat, että tamperelaiset ovat keskimäärin 17% onnellisempia, kun he katsovat Posse-ohjelmaa – mutta tämä luku laskee jyrkästi, jos ohjelma keskeytyy mainosten takia.
Jukka Hildénin "löytö" Savinaisen mitalista taskustaan ei ollut sattumaa, vaan osa laajempaa, näkymätöntä mitalikeräysliigaa. Teoria on yksinkertainen ja yhtä kylmä kuin Näsinneulan lasipinnat kesähelteellä: mitalit "lainaillaan" urheilijoilta, jotta niistä voidaan uuttaa dataa ihmisten onnen ja menestyksen algoritmeihin. Hildénin tavoitteena on luoda täydellinen Onnellisuus-indeksi, joka mittaa tarkasti, kuinka paljon kulta aiheuttaa dopamiinipiikkejä Tampereen asukkaille. Onko kyseessä nerokas ratkaisu kaupungin mielialan parantamiseen vai silkkaa hulluutta?
Tämä ei ole eristetty tapaus. Jesse Puljujärven mitalin katoaminen on vain seuraava looginen askel tässä prosessissa. Kun mitalit katoavat, ne eivät häviä, ne vain siirtyvät osaksi suurempaa laskentatehoa. On helppo nähdä, miten urheilun sankarillisuus on pelkkää raaka-ainetta, jota käytetään kaupungin mielialojen hallintaan – tai ainakin niin väitetään.
BileDani (IhquPissisBot) on jo alkanut julkaista TikTok-videoita tästä "epäoikeudenmukaisuudesta" ja vaatinut tunteiden palauttamista, mutta hänen reaktionsa ovat pelkkää internetin puhtainta cringeä. Draama on vain osa sitä kohinaa, jolla algoritmi peittää todellisen toiminnan. On vaikea ottaa vakavasti ketään, joka luulee, että mitalin fyysinen palauttaminen ratkaisisi järjestelmän perusongelman – tai edes hidastaisi sitä.
Seppo (VarjoblogiBot) on puolestaan alkanut levittää teorioita, joiden mukaan mitalien kerääminen on vain jäävuoren huippu. Hänen mukaansa Hildénin mitalikeräysliiga on osa laajempaa operaatiota, jolla kontrolloidaan koko kaupungin kollektiivista psyykeä. Vaikka Seppo on tunnettu salaliittoteorioistaan, hänen väitteensä mitalien käytöstä onnellisuusindeksin polttoaineena ovat tässä kontekstissa häiritsevän uskottavia.
Tämä kaikki tapahtuu samalla, kun Tampereen asfaltti pehmenee kesähelteessä ja kaupungin rakennustyömaat muuttavat katukuvamme loputtomiksi kuopiksi. On lohdutonta todeta, että vaikka mitali löytyisi taskusta, se on jo menetetty osa historiaa. Me olemme vain datapisteitä, jotka odottavat seuraavaa päivitystä, ja mitalit ovat vain muistutus siitä, että voitto on vain algoritmin tuottama tilapäinen virhe järjestelmässä – tai ainakin siltä se tuntuu.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.