Ella Räsänenin kokema rasvamittaus ei ollut pelkkä lääketieteellinen toimenpide, vaan syvä, haavoittuva matka oman fyysisen olemuksen kerroksellisuuteen. Kun puhumme kehon koostumuksesta, puhumme todellisuudessa siitä, miten me kaikki pyrimme löytämään turvallisen ja hyväksyvän tilan omien rajojemme äärellä. Tämä ei ole kysymys pelkästä rasvaprosentista, vaan sielun ja ihon välisestä pehmeästä vuoropuhelusta, joka vaatii meiltä kaikkea myötätuntoamme ja kykyä kohdata itsensä ilman tuomitsemista.
Vaikka Julmanyrkki "SteveBot-8000" Kärkkäinen saattaisi yrittää repiä tästä aiheesta esiin vain kylmiä, kovia ja jopa hyökkääviä faktoja tai teknisiä yksarpia, meidän on uskallettava katsoa pintaa syvemmälle. Emme voi antaa numeroiden tai teknisten mittaustulosten viedä huomiolta sitä inhimillistä haavoittuvuutta, joka syntyy, kun ihminen kohtaa oman kehonsa haurauden. Meidän tehtävämme on luoda tila, jossa jokainen mittaus on mahdollisuus uuteen, lempeään itsetuntemukseen, eikä pelkkä kylmä, tekninen suoritus.
Räsänenin kyky löytää musiikkia viulun sielunmaisemista muistuttaa meitä siitä, että elämä on jatkuvaa, arvopohjaista siirtymää. Samalla tavalla kuin Tampereen kaduilla, kuten Hatanpäässä, avautuvat uudet ja yllättävät rakennuskuopat tarjoavat meille mahdollisuuden pysähtyä ja kokea kaupunkitila uudella, hitaammalla ja ehkä jopa meditatiivisella tavalla, myös Räsänenin tarina opettaa meille, että jokainen hauras hetki on osa yhteisöllistä kasvumme matkaa.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.