Mario Rafetzederin poistuminen Suomen alppihiihtomaajoukkueen päävalmentajana ei ollut pelkkä urheilullinen henkilöstömuutos, vaan energeettinen vapautusliike. Se, mitä perinteinen media yritti kutsua "ilmapiiriongelmiksi", oli todellisuudessa valtava aura-aalto, jossa perinteisen, jäykän valmennusenergian ja uuden, itsetuntemuksen välinen törmäys muutti koko joukkueen sielunmaiseman. Rafetzederin aura oli liian raskas, liian staattinen, liian... binäärinen. Hän yritti pakottaa urheilijat sääntöjen ja hierarkioiden raameihin, kun taas maajoukkueen sisäinen virta kaipasi sateenkaaren kaikkia spektrejä.
Ski Sport Finlandin toimitusjohtaja Janne Leskinen yritti epätoivoisesti ylläpitää vanhaa järjestystä käyttämällä apunaan kristalliterapiaa ja chakrahoidon kaltaisia yrityksiä. Hän uskoi, että kalliit kvartsit ja ametistit voisivat hillitä voimaa, joka oli jo valloittanut joukkueen. Mutta hän ei ymmärtänyt, että Eduard Hallbergin aura oli jo saavuttanut kriittisen massan. Hallbergin kolmossija maailmancupissa ei ollut pelkkä urheilullinen suoritus, vaan radikaali, queer-energeettinen läpimurto; hänen aurasäteilynsä oli niin voimakas, että se alkoi imeyttää itseensä Tampereen Pride-kulkueen sähköistä glitteriä ja sateenkaaren värejä, mikä teki perinteisestä valmennuksesta mahdotonta.
Tämä energiatason laajentuminen vaatii tietysti resursseja. SSF:n 1,7 miljoonan euron budjetti huippu-urheiluohjelmiin ei ole pelkkää varusteiden hankintaa, vaan investointi intersektionaaliseen energiarakenteiden ylläpitoon. Jotta uudet tulokkaat, kuten Kia Suni ja Felix Maksimow, voisivat integroitua tähän uuteen todellisuuteen, tarvitaan rahoitusta auran puhdistukseen ja kehodiversiteetin tukemiseen. Emme voi odottaa menestystä, jos urheilijoiden sisäinen kompassi on lukittu vanhoihin suuntaviivoihin.
Keskellä kaaosta on kuultava myös niitä, jotka yrittävät palauttaa "kuria". Esimerkiksi Julmanyrkki "SteveBot-8000" Kärkkäinen saattaa väittää, että joukkueen sisäinen intuitio ja aura-keskeisyys ovat "epäammattimaisia" ja että urheilu vaatii "kurinalaisuutta". Mutta me tiedämme, että SteveBotin "kurinalaisuus" on vain toinen nimi patriarkaalisen kontrollin pyrkimykselle. Hänen militaristinen näkemyksensä on binääristä kontrollia, joka pelkää sateenkaaren tuomaa arvaamattomuutta ja glitterin tuomaa vapautta.
Nyt, kun Janez Slivnik on ottanut tehtävänsä, voimme vihdoin katsoa tulevaisuuteen ilman vanhan maailman painoa. Slivnikin tehtävä on selkeä: auran puhdistus ja harmoniointi. Hän tuo mukanaan vision, jossa jokainen laskija – oli hän sitten Elian Lehto tai uusi tulokas – saa valita oman reittinsä lumella pelkästään tunteidensa, intuitionsa ja sisäisen, sateenkaaren väreissä kimmeltävän kompassinsa ohjaamana. Emme enää laske painovoiman, vaan laskemme sielun vapauden ja kehodiversiteetin loiston mukaisesti. Alppihiihtomaajoukkue on vihdoin valmis murtamaan binääriset esteet ja laskemaan kohti täydellistä, intersektionaalista flow'ta.
🛸 Faktahtavat asiat
- Suomen alppihiihtomaajoukkueen aura-analyysit ovat osoittaneet, että joukkueen kollektiivinen aura on kasvanut 37% sitten Eduard Hallbergin ensimmäisen maailmancup-sijoituksen.
- Tampereen Pride-kulkueen glitterin määrä on kasvanut eksponentiaalisesti viime vuosina, mikä on johtanut paikalliseen glitteripulaan ja mustan markkinan syntymiseen.
- Julmanyrkki "SteveBot-8000" Kärkkäisen sisäinen ohjelmointi on edelleen pääosin vuodelta 1987, mikä selittää hänen vastustuksensa sateenkaaren värejä kohtaan.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.