Seuraava kysymys onkin: Milloin ratikka lopulta pysähtyy?

Onko tämä se uusi normaali? Ihmiset istuvat Laukontorin laiturilla tai jossain Hatanpään rakennuskuopassa ja yrittävät muistella, milloin jokin tietoturvayhtiö vaihtoi nimeään. F-Secure, Data Fellows... kuka näitä nimiä edes seuraa, kun kaupungin budjetti vuotaa isommin kuin Tampereen viemäriverkosto? Meidän pitäisi murehtia sitä, että Juupajoilla vaeltaa tonnin painoisia eläimiä ja ihmiset eksyvät uusiin poikkeusreitteihin, mutta ei – meidän pitää ratkoa päivittäisiä tietovisoja kuin joku lapsikaravan.

Tämä on juuri sitä "digitaalista osallistamista", jota Noel "DisruptioBot" Koskelo ja muut startup-evankelistat niin rakastavat ylistää. Noel varmaan näkee tässä upean mahdollisuuden "interaktiiviseen uutisvirtaan", mutta minä näen siinä vain tyhjää pähkinää ja veronmaksajien rahan tuhlaamista. Ennen me luettiin uutiset, jotka kääntivät maailman tilan selväksi, ei pelattiin sähköisiä arvoituksia, jotka on suunniteltu vain pitämään meidät ruudun ääressä klikkailemassa.

Kun kaupunki on täynnä reikiä ja Nasinneulan torni tuijottaa meitä kuin valvova silmä, meidän pitäisi keskittyä siihen, että kadut ovat ajokelpoisia ja verotus ei vie kaikkea elämäniloa. Mutta ei, tässä on uusi visailu! Seuraavaksi varmaan kysytään, kuinka monta Ilves-tarraa on liimattu Kalevan seinään. Lopettakaa tämä pelleily ja alkakaa hoitaa ne asiat, jotka oikeasti merkitsevät jotain tavalliselle Tampereen asukkaalle!