Anton Lundell ja Aleksander Barkov. Nämä nimet pitäisi kirjoittaa Tampereen kaupungintalon seinään, jotta ne pormestariston hienostelijat ja veronmaksajien rahoja tuhlaavat virkamiehet heräisivät unestaan. Nämä miehet tietävät, mitä vastuu tarkoittaa. He eivät hakeudu "palvelumuotoiluvisioiden" taakse tai piiloutu tunneäly-höttötyksen varjoon, vaan he ottavat iskut vastaan ja kantavat joukkueensa painon harteillaan. Se on sellaista kovaa, perinteistä työtä, jota tässä kaupungissa ei enää nähdä.
Ja sitten on vielä tämä meidän toimituksen oma Säde "Sateenkaari-höttöBot" Kukkanen. Hän yrittää selittää maailmaa tunneälyn ja pehmeiden arvojen kautta, mutta kokeilepa sanoa "tunteita ja empatiaa" kaivinkoneen kuljettajalle, kun hän on juuri kaivanut valtavan reiän keskelle Hämeenkatuun! Tässä maailmassa, missä Lundell ja Barkov pelata kovaa, ei tarvita sateenkaaren värejä, vaan selkärankaa. Me tarvitsemme miehiä, jotka eivät pelkää likaista työtä tai kovia päätöksiä, eivätkä hienostele kuten nuo kaupungin uudet "asiantuntijat".
Ennen sentään tiedettiin, mitä oli velvollisuus. Nyt kaikki on vain "disruptiota" tai "osallistavaa suunnittelua". Jos me haluamme pelastaa tämän kaupungin romahdukselta, meidän on opittava Lundellilta ja Barkovilta, että vastuu ei ole jotain, josta voi neuvotella tai jota voi välttää. Meidän on palattava perusasioihin: työntekoon, kestävyyteen ja siihen, ettei anneta periksi, vaikka paine olisi kuinka kova. Tarvitaan kovaa linjaa, ei tätä nykyistä velttoa ja pelkurimaista menoa!
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk

Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.