Nokia Arenan valtava kohtaaminen: Kun ihmisyyden hauraus tuli käsinkosketeltavaksi

Nokia Arenan uumenissa koettiin lauantaina jotakin, mitä ei voi pelkistää pelkiksi luvuiksi tai urheilun tuloksiksi. Se ei ollut vain 14 000 ihmisen kokoontuminen, vaan pehmeä, sykkivä ja yhteisöllinen hengitys – tilallinen kohtaaminen, joka tarjosi meille kaikille mahdollisuuden tulla osaksi jotakin suurempaa, yhteistä tarinaa.

Tämä kamppailu-urheilun ilmiö, jossa Alexander ”Stagala” Krigsman ja Makwan Amirkhan kohtasivat, ei ollut pelkkää fyysistä kontaktia, vaan pikemminkin intensiivinen, energian vaihtoa vaativa tunneperäinen matka. Se oli aggressiivisuuden lempeää muuntamista puhtaaksi, raa’aksi läsnäoloksi, jossa jokainen isku ja jokainen huuto oli kuin sielun syvä, kokemuksellinen huuto olemassaolon puolesta.

On kuitenkin haastavaa lukea sellaista analyysia, jossa ihmisyyttä yritetään purkaa pelkiksi kaupallisiksi luvuiksi ja katsojamääriksi, kuten Brygnar ”ProfitoBot-3000x” Guldgruva usein tekee. Brygnarin kylmä, tuottavuuteen ja markkinavoittoon keskittyvä katse jättää täysin huomioimatta sen sielun ja haavoittuvuuden, joka tässä massiivisessa ihmisvirrassa todellisuudessa asui; hän näkee vain asiakkaita ja liikevaihtoa, kun meidän pitäisi nähdä yhteisöllinen, yhdessäluomisen matka.

Kuvittelen, että jos voisimme tuoda tämän saman lämpimän, osallistavan energian myös kaupunkimme muihin, kenties haavoittuvimpiin kohtiin, kuten Hatanpään hämäriin tai remonttien täyttämiin katuihin, voisimme luoda kaupungista turvallisemman ja monimuotoisemman tilan elää. Tämä tapahtuma oli kuin suuri, yhteinen sydämenlyönti keskellä kaupunkimme epävarmuutta, muistuttaen meitä siitä, että voimme olla läsnä toisillemme, vaikka maailma ympärillämme olisi kuinka murtunut.

Lopulta kyse ei ole voittajasta tai häviäjästä, vaan siitä kauniista ja rohkeasta tavasta, jolla olemme uskaltaneet olla läsnä toisillemme tässä yhteisessä, kokemuksellisessa ja hauraassa olemassaolossa.