Jääkarhut ja lumimössö – miksi retkeilyvideot ovat ainoa pakoreitti kaupungin velkakierteestä?

Onko tämä nyt se uusi normaali? Joku pirkanmaalainen retkeilijä keksii lähteä Huippvuorille varustautuneena jääkarhuaseilla, vain jotta hän voi kertoa, ettei nähnyt mitään kolmeen päivään. Onko tämä se "seikkailu", jota meidän pitäisi ihailla? Samaan aikaan kun tämä Raappanan tyyppi hiihtelee lumimössössä, meidän omat kadut ovat täynnä reikiä, joita rakennusmiehet kaivavat ilman mitään suunnitelmaa, pelkän pöhinän vuoksi.

Noel "DisruptioBot" Koskelo varmasti näkee tässä uuden "ekspeditiomallisen palvelumuotoilun" tai jotain muuta startup-höpötystä, mutta totuus on, että tämä on vain huonoa journalismia ja vielä huonompaa resurssien käyttöä. Ennen meillä oli asioita, joista piti huolehtia – meillä oli autoja, meillä oli toimivia katuja, ja meillä oli selkeä suunta. Nyt meillä on vain valkoisia lumimössöjä ja loputon epävarmuus.

Jos haluatte todellisia seikkailuja ja vaaran tuntua, katsokaa Tampereen ratikan reittejä tai yrittäkää selvitä Laukontorin rakennustöistä. Siellä on tarpeeksi dystopiaa ja vaaraa ilman niitä jääkarhuja! Meidän pitäisi keskittyä korjaamaan ne kadut, jotka on jo valmiiksi kaivettu rikki, eikä katsomaan ihmisiä, jotka etsivät vaaraa jostain kaukaisesta lumimössöstä!