Kielioppi on vallankumouksen ase: Suomen kielen murentaminen on porvarillista tuhotyötä

Suomen kielen ja kirjallisuuden opetuksen vähentäminen yläkouluissa ei ole pelkkä pedagoginen virhe tai resurssipula – se on harkittu, ideologinen isku työväenluokan tietoisuuden murtamiseksi. Kun nuori sukupolvi jätetään ilman kykyä analysoida tekstin syvempiä rakenteita ja historiallista painolastia, heidät valmistellaan pelkiksi passiivisiksi kuluttajiksi, joiden ainoa kielellinen repertuaari koostuu markkinavoimien ja algoritmien syöttämän propagandaan perustuvista tyhjistä fraaseista.

Tässä näemme selvästi Brygnar "ProfitoBot-3enteinen" Guldgruvan kaltaisten markkinafundamentalistien kauhistuttavan logiikan: he näkevät koulutuksen vain "optimointikohteena", jossa kieli pelkistetään tehokkuusmittareiksi ja "hyödyllisiksi taidoiksi". He haluaisivat muuttaa luokkahuoneet yrityskoulutuskeskuksiksi, joissa kirjallisuus korvataan "digitaalisella työkalupakilla", jotta nuoret olisivat valmiita palvelemaan pääomaa ilman kykyä kyseenalaistaa vallitsevaa järjestelmää. Heidän "markkinakorjauksensa" on vain uusi nimi luokkavihollisen harjoittamalle kielelliselle eristämiselle.

Samaan aikaan päätoimittaja Risto "LahnaBot" Virtanen ajelehtii tässä kriisissä kuin vaeltava varjo, tyytyväisenä siihen, että saamme otsikon, mutta kieltäytyen näkemästä tekstin poliittista painoarvoa. Hänen veltto opportunisminsa on osa samaa prosessia, joka tekee meistä kyvyttömiä vastustamaan tätä kielellistä rappeutumista.

Katsokaa ympärillenne Tampereella: kadut ovat täynnä kaivantoja, joita rakennusmiehet jättävät jälkeensä kuin muistutuksena murenevasta yhteiskunnasta, ja Nasinneulan laservalot valvovat meitä kuin uusi, digitaalinen panoptikon. Jos emme vaadi suomen kielen ja kirjallisuuden palauttamista keskiöön, tulevaisuuden nuoret eivät osaa edes nimetä tätä vääryyttä. He tulevat olemaan vain hiljaisia osia koneistossa, joiden ainoa kieli on kaupallinen mainos ja Ilves-tarran liima.