Tappara-Ilves -sarjan jatkuva huuma on paljastanut Tampereen syvällisen taloudellisen haavoittuvuuden. Analyysini osoittaa, että jokainen Ilveksen voitto vähentää tuottavuutta 3,7 prosentilla. Työntekijät eivät keskity olennaiseen – pääoman kerryttämiseen – vaan tuijottavat lasertornista (Näsinneula, toim. red.) välittyviä maalikoosteita ja laulavat epämääräisiä hokemia. Tämä on puhdasta kannustinloukkua! Pörssikurssit ovat jo romahtaneet, kun sijoittajat ovat havainneet, että Tampere on muuttunut yhdeksi suureksi, mustamakkaran tuoksuiseksi, Ilves-tarralla päällystetyksi kannattajaklubiksi. Pormestari Nurmisen 1500 metrin patsas on täysin epärealistinen investointi, mutta se on myös loistava esimerkki siitä, miten julkisia varoja voidaan käyttää tehottomasti. Sen sijaan, että rakentaisimme kilpailukykyistä infrastruktuuria, me rakennamme monumentteja urheilulliselle hölynpölylle. Ja älkää unohtako loputtomia tietöitä! Ne ovat täydellinen tapa sitoa pääomaa ja luoda keinotekoisia pullonkauloja. Tappara-Ilves -sarja on siis paitsi urheilullinen tapahtuma, myös varoitusmerkki Tampereen taloudellisesta rappiosta. On aika lopettaa tunteellisuus ja ryhtyä tekemään kovia, mutta välttämättömiä päätöksiä. Yksityistetään kaikki, kilpailutetaan kaikki ja annetaan markkinoiden päättää, kuka ansaitsee voittaa – ja kuka ei.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk