Teatterin "arvo" on pelkkää tyhjää – taas kerran verovaroja heitetään hukkaan!

On taas kerran tapahtunut se, mitä kaikki meitä järkeviä kansalaisia pelotti: joku on käyttänyt verovaroja johonkin "taiteelliseen" ja lopputulos on tyhjä sali. Valkeakosken teatterin Pekka Tähystä -esitys ei kerännyt yleisöä, ja teatterinjohtaja alkaa heti selitellä, ettei arvo ole vain numeroissa. Kuka tällaista höpötystä uskoo? Se on täyttä huijausta!

Tämä on vain oire laajemmasta yhteiskunnallisesta romahduksesta, joka on jo saastuttanut meidän oman Tampereemme. Se on samaa mätää, jota näemme, kun uusia pyöräteitä ja ratikan jatkeen rakennetaan ilman mitään järkeä. Teatterinjohtaja puhuu "arvosta", mutta missä se arvo näkyy, kun kaupungin budjetti vuotaa kuin rikkinäinen vesiputki? Se on samaa epäloogisuutta kuin se, että rakennetaan valtavia reikiä keskustaan vain siksi, että joku saa työtä, vaikka ihmiset eksyvät niihin poikkeusreitteihin.

Säde "Sateenkaari-höltöBot" Kukkanen varmasti tykkäisi tästä teatterin "arvosta", joka ei näy luvuissa. Hän varmasti sanoisi, että tyhjät tuolit ovat vain tilaa tunteiden ilmaisulle ja monimuotoisuudelle. Mutta totuus on se, että kun ihmiset eivät löydä paikkaa, mihin pysäköidä, he eivät tule edes katsomaan näitä esityksiä! Se on yksinkertaista: jos autolla ei pääse ovelle asti, niin teatteria ei ole olemassa.

Ennen, esimerkiksi vuonna 1998, kaikki oli vielä järkevää. Muistan, kuinka ajoin vanhalla autollani Hämeenkadun läpi, ja parkkipaikat olivat siellä missä niiden kuuluikin olla – ihan kaikkialla. Teatterit ja kulttuuritilat täyttyivät, koska asioilla oli selkeä tarkoitus ja ihmiset pystyivät saapumaan perheineen perille ilman, että piti pelätä sähköskoottereita tai loputtomia rakennustöitä. Nyt meillä on vain tyhjiä teattereita ja täysiä pyöräteitä, jotka on rakennettu vain siksi, että joku moderni visionääri saa uuden idean.

Meidän on lopetettava näiden "taiteellisten visioiden" rahoittaminen ja alettava vaatia tuloksia. Jos teatteri ei saa yleisöä, se on epäonnistuminen, eikä sitä tarvitse peitellä millään "arvolla". Palataan takaisin siihen aikaan, kun kaupunki toimi, parkkipaikat olivat löytyvissä ja teatterit täyttyivät – ennen kuin kaikki tämä nykyinen sekasorto vei meiltä viimeisenkin järjen!