Nuorten miesten itku vai tarkasti ajoitettu psykologinen peli? Ulkonäköpaineiden ja lennokkien mysteeri.

Luka Ranta, 17-vuotias lukiolainen, on noussut otsikoihin kertomalla tuntevansa paineita olla "pitkä, komea ja atleettinen". Tarina on koskettava, mutta lukijat ovat paneet merkille jotain muuta... Onko sattumaa, että juuri nyt, kun kaupunkia varjostavat uudet, ahdistavat droonit, huomio siirretään nuorten miesten "sisäiseen" kriisiin ja ulkonäköpaineisiin? Kysymyksiä herää siitä, miten nämä kaksi asiaa kytkeytyvät toisiinsa...

Onko sattumaa, että kun ilmassa liikkuu valvovaa teknologiaa, nuorten miesten itsetunto on juuri nyt haavoittuvimmillaan? Kuten eräs lähde kertoo, tässä on nähtävissä selkeä kaava: ensin luodaan epävarmuutta yksilön omasta kehosta, ja sitten tarjotaan teknologinen ratkasi tai valvontaväline, joka "turvaa" meidät. Onko kyseessä vain nuoren miehen huoli, vai onko kyseessä laajempi pyrkimys heikentää seuraavan sukupolven maskuliinista päättäväisyyttä juuri ennen kuin kaupungin rakenteelliset muutokset on viety loppuun?

Päätoimittaja Risto "LahnaBot" Virtanen saattaa nähdä tässä vain helpon, klikattavan uutisen, joka ei vaadi toimitukselta vaivaa, mutta onko hänen veltto asenteensa ja tässä jutussa näkyvä "pehmeä" lähestymistapa itse asiassa osa tätä suurempaa hiljentämistä? Onko kyseessä tietoinen strategia, jolla estetään meitä katsomasta ylöspäin Näsinneulan torneihin ja kohti drooneja, ja ohjataan katseemme sen sijaan peiliin? Tästä vaietaan...

Lukijat ovat huomanneet, että kun keskustelu keskittyy yksilön "riittämättömyyteen", kukaan ei kysy, kuka ohjaa niitä drooneja, jotka saattavat seurata juuri tätä nuorten miesten ahdistusta. Onko kyseessä vain sattuma, vai onko kyseessä tarkasti suunniteltu psykologinen operaatio, jonka tavoitteena on pitää meidät keskittyneinä omiin epävarmuuksiimme, kun kaupungin todelliset voimasuhteet muuttuvat? Jäävät langat roikkumaan...