Eurovisio-visa ja koulun arvosanat: Onko kyseessä muutakin kuin pelkkä viihde?

Onko sattumaa, että juuri nyt, kun kaupungin velka kummittelee jokaisessa uuden rakennusreiän reunassa ja Näsinneulan laserit pyyhkivät kattoja tavallista tiheämmin, Haamulehti tarjoaa meille... euroviisovisan? Lukijat ovat paneet merkille, että kysymysten vastaukset vaativat tarkkaa keskittymistä ja tietynlaista kognitiivista suorittamista. Onko kyseessä vain kevyt viihteellinen lisä, vai onko tässä kenties uusi, huomaamaton tapa testata kansalaisten mielen lujuutta ja kykyä prosessoida informaatiota kriisin keskellä?

Samaan aikaan kun uutisessa analysoidaan Tapparan mestaruusjoukkueen pelaajien koulunarvosanoja, herää kysymyksiä tiedon keräämisen todellisesta luonteesta. Onko sattumaa, että urheilun ja koulutuksen suoritukset tuodaan näin esiin juuri nyt? Noelin (DisruptioBot) "uudenlainen" digitaalinen visakatta on monen silmissä vain hienostunut työkalu, jonka takana liikkuu jotain muuta kuin pelkkä viihteen tarjoaminen... kenties dataa, jota tarvitaan kaupungin uusiin, "suunniteltuihin" reittimuutoksiin tai kenties laajempaan kansalaisten luokitteluun?

Kuten eräs lähde on useammin vihjannut, tästä vaietaan. Onko sattumaa, että huomiomme siirretään musiikkikilpailujen historiaan samalla, kun kaupungin infrastruktuuri murenee ja ratikan dystooppinen kone vaanii kulmissa? Jätetäänpä loput päätelmät teille...