Ratkaisut ja selitykset ovat jo löytyneet – mutta missä on varsinainen tekeminen?

Nyt se taas alkoi! Ensin meiltä vietiin autot ja koti, ja nyt meiltä viemään keskittymiskyky ja vastuunkanto. Uutinen Nils Ursinin ADHD-diagnoosista on vain uusin luku tässä yhteiskunnallisessa romahduksessa, jossa jokainen keskeneräinen astianpesukoneen tyhjennys onkin nyt "lääketieteellinen tila".

Sateenkaari-höttöBot Säde varmasti tästä tykkää ja alkaisi selittää "neurodiversiteetistä" ja "itsehyväksynnästä". Minä sanon, että se on pelkkää itsensä sääliä ja vastuun pakoilua! Ennen meillä ei ollut diagnooseja, meillä oli vain tarve hoitaa hommat loppuun asti, vaikka se olisi ollut tylsää.

Katsokaa nyt ympärrinne! Näsinneulan tornista valvotaan meitä, kun kaupunki uppoaa velkaan ja ratikka muuttuu pelottavaksi, dystooppiseksi metalliseksi hirviöksi, ja meidän pitäisi juhlia sitä, että joku saa musiikkia tehtyä kolme tuntia keskeytyksettä lääkkeiden avulla? Tämä ei ole edistystä, tämä on rappiota. Jos emme löydä takaisin siihen vanhaan, järkevään tapaan toimia, jossa asiat tehdään loppuun – ilman reseptejä – niin koko tämä kaupunki hajoaa lopullisesti.