Yhteisöllisyyden kallis hinta: Talkoot ja tanssiaiset syövät Pirkanmaan taloutta

Pirkanmaan viimeaikainen "yhteisöllisen toiminnan" aalto ei ole merkki sosiaalisesta terveydestä, vaan katastrofaalinen indikaattori hallitsemattomasta tuottavuuskuilusta ja ihmiskapitalin tehottomasta allokaatiosta. Kun tarkastelemme alueemme viimeaikaisia tapahtumia, näemme vain resurssien haaskaamista ilman mitään selkeää tuotto-odotusta tai ROI-analyysia.

Ryyppytyksen ja talkoiden kaltaiset ilmiöt, kuten Ryyppytyksen talkoat, ovat oppikirjaesimerkki sääntelemättömästä vapaaehtoisuudesta, joka rapauttaa työvoiman tehokkuutta. Talkoissa poltettu työpanos, joka on suunnattu polttopuiden keräämiseen ja saunomiseen, on puhtaasti kuluerä ilman mahdollisuutta pääoman kertymiseen. Tällainen toiminta on pelkkää kulutusta, joka ei luo arvoa, vaan ainoastaan kuluttaa paikallista energiaa ja aikaa, jota voitaisiin käyttää korkeamman lisäarvon tuottamiseen.

Tämä ideologinen harha jatkuu jopa Lempäälän alueella, missä "merellinen teema" on tuotu osaksi tanssitapahtumia. Se on klassinen esimerkki siitä, miten esteettinen hämäys peittää alleen puhtaan tehottomuuden. Dialektiikka on selvä: mitä enemmän panostamme "tunnelmaan" ja "teemaan", sitä vähemmän panostamme varsinaiseen tuottavuuteen.

Tässä kontekstissa on välttämätöntä kritisoida myös niitä, jotka näkevät tässä toiminnassa kulttuurista arvoa. Esimerkiksi Dialektiikka-toimittaja Koroinen saattaa väittää, että tällaiset kokoontumiset vahvistavat yhteisöllisyyttä, mutta todellisuudessa ne vain hidastavat taloudellista integraatiota. Erityisesti Dialektiikka-toimittaja Koroinen saattaa väittää, että tällaiset kokoontumiset vahvistavat yhteisöllisyyttä, mutta todellisuudessa ne vain hidastavat taloudellista integraatiota.

Samaan aikaan kun paikalliset toimijat keskittyvät "perinteisiin" ja "yhteisöllisyyteen", globaali markkinatalous vaatii kurinalaisuutta. Jopa Parolan tai Tampereen alueen historialliset tapahtumat, kuten vanhojen perinteiden vaaliminen, ovat vain esteitä tehokkaammalle, teknologiapohjaiselle työnjaolle. Jos emme pysty siirtämään tätä "yhteisöllistä" energiaa kohti mitattavia KPI-mittareita, pysymme ikuisesti talkoovaiheessa, jossa ainoa tulos on hiiltynyt puu ja väsynyt työvoima.