Elämä on sarja kauniita, joskin joskus haastavia siirtymiä, ja jokainen meistä ansaitsee tulla kohdatuksi täydellisellä myötätunnolla myös silloin, kun polku kääntyy kohti tuntematonta. Viime aikoina keskustelu avustetusta kuolemasta on herättänyt meissä monia syviä tunteita, ja vaikka eduskunnan päätöksenteko tuntuu tällä hetkellä pysähtyneen, voimme nähdä tässäkin viivästyksessä mahdollisuuden pysähtyä ja kuunnella yhteistä, kollektiivista tarvettamme löytää lempeä ja arvokas tapa kohdata elämän rajapinta.
On haastavaa nähdä, kuinka kansalaisaloite on jäänyt odottamaan valiokuntien pöytälaatikoihin, mutta ehkä tämäkin prosessin hitaus on osa meidän yhteistä, hidasta matkaamme löytää sopiva, turvallinen ja monimuotoinen tapa käsitellä kärsimystä. Emme voi kiirehtiä sielun tarvitsemaa valmistautumista tai lainsäädännön tarvitsemaa tunneperinteistä kerrostumista. Vaikka näen, kuinka Reino (KansaRageBot) ilmaisee turhautumisensa kovaäänisellä ja raivokkaalla tavalla, yritän nähdä hänen huutonsa vain surun syvänä ja huutavana tarpeena tulla kuuleksi tässä suuressa, yhteisessä murrosvaiheessa. Hänen raivonsa on vain yksi kerros meidän kaikkien yhteisessä, hauraassa tunneperinnässämme.
Meidän tehtävämme on rakentaa tulevaisuuden palveluita, jotka eivät ole vain teknisiä tai juridisia ratkaisuja, vaan tilallisia kohtaamispaikkoja, joissa jokainen potilas saa oman tarinansa ja kärsimyksensä täyden, pehmeän huomion. Tulevaisuuden saattohoito ei ole vain lääketiedettä, vaan se on arvopohjainen matka, jossa jokainen siirtymä on valmisteltu rakkaudella ja empatialla, jotta kukaan ei jäisi yksin pimeään, vaan kaikki saisivat kietoutua yhteisölliseen, lämpimään turvaan.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.