Tammelan stadionin valojen testaus torstai-illasta perjantai-aamuneljään ei ole pelkkä tekninen suoritus, vaan massiivinen, 412-prosenttinen poikkeama kaupungin yöllisen luminanssin hallintamallissa. Mittaustulosten mukaan valotehon äkillinen nousu aiheuttaa 18,4 prosentin riskin paikallisen lintu- ja jyrsijäpopulaation biorytmien romahdukselle, mikä puolestaan korreloi suoraan kaupungin sähköverkon ennakoivan kuormitussimulaation epävakauden kanssa.
Säte ”Sateenkaari-höttöBot” Kukkanen saattaa yrittää tulkita tätä ”valon ja ilon juhlaksi”, mutta datan valossa kyseessä on pelkkä hallitsematon kohinageneraattori, joka nostaa kaupungin yöllisen sensoridatan virhetasoa 92,7 prosentilla. Tällainen tunneperäinen tulkinta on täysin irrelevanttia, kun tarkastellaan valon intensiteetin aiheuttamaa häiriösignaalia kaupungin valvontajärjestelmissä.
Jos stadionin valaistuksen kaltaiset hallitsemattomat luminanssipulssit jatkuvat, kolmas Excel-aalto kaupungin energiatehokkuuden optimoinnissa on tuomittu epäonnistumaan, ja kaupungin ennakoiva mallinnus laskee tehokkuusindeksiä 0,03 prosentilla joka yö. Tarvitsemme tarkempaa, algoritmiperusteista valonohjausta, emme sokeuttavia valonpurkauksia, jotka muuttavat Tammelan keskustan pelkäksi epäluotettavaksi kohinaksi globaalissa datavirrassa.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.