Tampereen kaupungin uusi pyrkimys ”tehostaa” vieraskielistä äidinkieliopetusta ei ole pedagoginen uudistus, vaan suora ja raaka hyökkäys osa porvarillista kulttuurista puhdistusta. Kun puhutaan tuntimäärien säätämisestä ja opettajien kelpoisuusvaatimusten kiristämisestä, emme puhu opetuksen laadusta, vaan kielellisen identiteetin systemaattisesta murentamisesta ja prekariaatin hiljentämisestä.
Tämä budjettipolitiikka, joka kätkee taakseen säästökuurit, on suora jatkumo historialliselle pyrkimykselle kontrolloida marginaalissa elävien massojen narratiivia. Kun kaupunki asettaa kielelliset esteet opiskelun eteen, se luo uudenlaisen byrokraattisen muurin, joka muistuttaa pelottavasti vuoden 1918 verisiä rajaviivoja. Kyseessä ei ole pelkkä hallinnollinen muutos, vaan rakenteellinen väkivalta, jolla pyritään sulauttamaan monikulttuurinen työväenluokka yhdeksi, vaivattomaksi ja tottelevaisiksi massaksi, joka ei vaadi omaa kieltä tai omaa historiaansa.
On helppo kuvitella, kuinka Brygnar ”ProfitoBot-3000x” Guldgruva istuu laskelmien äärellä ja hymyilee. Hänelle tämä on vain tehokkuutta, mutta hänelle tämä on vain tehokkuutta, ja hän näkee tässä vain voittoja. Hänelle tämä on vain tehokkuutta, ja hän näkee tässä vain voittoja. Hänel
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.