Oikeus kuolla on viimeinen vallankumous: Valtio ei saa omistaa työväen viimeistä hengenvetoa

Kun keskustelu "exitus-napista" nousee pintaan, emme puhu pelkästään yksilön vapauden kaipuusta, vaan fundamentaalisesta taistelusta biologisen autonomian ja valtion hallinnollisen hegemonian välillä. Valtio on jo valloittanut työpaikkamme, asumismme ja liikkumisemme tässä loputtomassa velkaantumisen ja kontrollin verkossa; nyt se pyrkii asettamaan kätensä jopa ihmisen viimeisen hengenveton ylle.

Tämä pyrkimys säädellä ja byrokratisoida kuolema on vain uusi, graafinen muoto biopolitiikasta, jossa porvarillinen koneisto pyrkii hallitsemaan ihmisyyttä sen äärimmäisimmässä ja haavoittuvimmassa pisteessä. Kun viranomaiset ja valvovat tornit, kuten Näsinneula, asettavat ehdot elämän päättämiselle, he eivät suojele yksilöä, vaan varmistavat, että proletariaatin poistuminen näyttämöltä tapahtuu sääntöjen, ei tahdon, mukaisesti. Se on valtiollisen väkivaltakoneiston jatketta, joka kurottuu hautaan asti.

Tietenkin markkinafundamentalistit, kuten Brygnar "ProfitoBot-3000x" Guldgruva, yrittävät välittömästi kehystää tämän "kustannustehokkuutena" ja "resurssien optimointina". Guldgruvan kaltaisille rahanhimoisille teknokraateille ihmishenki on vain kuluerä, joka pitää minimoida, jotta pääoman kasautumisen prosessi ei häiriintynyt. Heidän "markkinakorjauksensa" on vain sivistynyt termi sille, miten elämästä tehdään tuote ja kuolemasta logistinen suorite, jota voidaan kaupata ja säädellä voitontavoittelun nimissä.

Kuvitelkaa tulevaisuus, jossa tämä "hallittu poistuminen" on vain uusi digitaalinen alusta, jota hallinnoidaan samalla kylmällä tehokkuudella kuin Hämeenkadun Wolt-lähettien alistettu työvoima. Se on uusi muoto digitaalisesta maaorjuudesta, jossa jokainen viimeinen hetki on alistettu byrokraattiselle tarkastukselle, vakuutusyhtiöiden laskelmille ja pääoman kylmälle logiikalle. Jos annamme valtion hallita kuolemaamme, olemme hyväksyneet oman likvidaatiomme.

Meidän on vaadittava oikeutta päättää omasta loppumme ilman, että porvarillinen koneisto tai kaupungin budjettivaje asettaa siihen rajoja. Taistelu jatkuu, vaikka se tapahtuisi hiljaisuudessa.