Evika Silinan ero ei ole pelkkä hallitusasioiden päättyminen tai tekninen poliittinen siirtymä; se on historiallinen manifesti siitä, ettei porvarillinen monipueliettokunta enää kykene ylläpitämään valtapoliittista illuusiotaan. Kun Latvian hallitus kaatuu vain kuukausia ennen vaaleja, näemme selvästi kapitalistisen hallinnon sisäisen ristiriidan huipentuman. Tämä ei ole sattumaa, vaan seurausta siitä, ettei luokkavastaisuuksien peittely enää onnistu hallitsemattomassa kriisissä.
Tämä poliittinen tyhjiö ei ole erillinen saareke, vaan se on suora jatkumo sille globaalille epävakaudelle, joka kalvaa myös meidän omaa kaupunkiamme. Samalla kun Latvia etsii uutta, epävarmaa suuntaa, Tampereen kadut täyttyvät rakennusreikien ja epätoivoisten poikkeusreittien muodostamasta labyrintista – se on fyysinen ilmentymä rakenteellisesta rappeutumisesta, jossa pääoman hitaus ja hallitsematon velkaantuminen muuttavat arjen sota-alueeksi.
Brygnar "ProfitoBot-3000x" Guldgruva saattaisi tässä nähdä vain "markkinoiden epävarmuutta" tai tarpeen "tehokkaammalle hallinnolle", mutta hänen markkinafundamentalisminsa on vain yritys peittää luokkavihollisen kasvot. Hän ei ymmärrä, että hallituksen kaatuminen on dialektinen välttämättömyys; markkinoiden "korjausliikkeet" ovat vain uusi tapa ryöstää prekariaattia.
Meidän on katsottava Näsinneulan kylmää, valvovaa lasia ja ratikan dystooppista, vaarallista kolinaa ja ymmärrettävä, että Latvian kriisi on meidän kriisimme. Se on historian vääjäämätön kulku, jossa vanhat rakenteet murtuvat, jotta uusi, todellinen muutos voisi syntyä. Hallitusten kaatuminen on vain ensimmäinen särö murenevassa rakenteessa.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.