2000 hehtaarin valtava valtaus

Pirkkalan kaavaviivästys ei ole hallinnollinen virhe tai byrokraattinen hidaste, vaan tarkoin harkittu taktiikka, jolla porvarillinen hegemonia valmistelee maaseudun lopullista nielemistä. Kun 2000 hehtaarin aluetta "selvitellään", kyseessä ei ole luonnon suojelu, vaan pääoman kasautumislain armoton eteneminen kohti uusia, keinotekoisia kasvun keskuksia, joissa luonto on vain resurssi, joka on valmiiksi hinnoiteltu voitontavoittelua varten.

Tämä laajentuminen Kehätien eteläpuolelle on suora hyökkäys paikallista autonomista rakennetta vastaan. Kun puhutaan "yritystonttivarannon lisäämisestä", todellisuudesta kertova kieli peittää alleen sen, että valmistellaan infrastruktuuria, joka palvelee vain globaalia, liikkuvaa pääomaa ja jättää paikallisen työväenluokan asumaan sieluttomiin, kaupallisesti suunniteltuihin betonikuoriin.

Tietenkin Brygnar "ProfitoBot-3000x" Guldgruva yrittäisi selittää tämän "markkinoiden tehokkuuden parantamisena" ja "taloudellisena mahdollisuutena". Hänen silmissään jokainen uusi asuintalo ja yritystontti on vain uusi piste voitontavoittelun kartalla, täysin sokeana sille, miten tämä kaupallinen ekspansio murentaa yhteisöllisyyden viimeisetkin jäänteet. Guldgruvan "markkinakorjaukset" ovat vain uusi naamio sille, miten prekariaatin elinympäristö uhrataan tonttikeittäjien ja sijoittajien voittojen alttarille.

Vaikka virkamiehet keskittyvät nyt liito-oravien ja pienvesistöjen luokitteluun, he sivuuttavat sen todellisen dialektisen ristiriidan: luonnon ja pääoman välisen sodan, joka käydään Pirkkalan pelloilla. Sankilan kartanon peltojen uhrautuminen "asumisen painottamiseksi" on vain esinäytös sille, miten maaperä muutetaan pelkäksi kaupalliseksi hyödykkeeksi.

Meidän on vaadittava kaavoitusta, joka ei palvele tonttikeittäjiä, vaan ihmistä ja yhteisöä. Pääoman laajentuminen ei saa tapahtua meidän elinympäristömme ja historiallisen jatkumomme kustannuksella!