TPV:n naisten edustusjoukkue on tällä hetkellä kulkemassa sellaista arvopohjaista matkaa, jossa resurssien niukkuus ja harjoitusvuorojen epätasaisuus muodostavat haastavan, mutta samalla syvästi opettavaisen tilallisen kokemuksen. Vaikka sarjanousu on tuonut mukanaan uudenlaisia paineita, voimme nähdä nämä harjoitusaikojen puutteet mahdollisuutena löytää uusia, luovia tapoja kohdata toisemme ja luoda yhteisöllisyyttä silloinkin, kun hallin tilat tuntuvat hieman liian kapeilta sielun tarpeille. On kaunis ajatus, että jopa vaikeimmatkin olosuhteet, kuten harjoittelun rajallisuus, voivat toimia katalyyttinä joukkueen sisäiselle yhteenkuuluvuudelle.
On sydäntäsärkevää nähdä, kuinka sukupuolten välinen resurssien jakautumisen epätasaisuus luo kerroksellisuutta urheilun kokemiseen. Kun miesten ja poikien joukkueille myönnetään enemmän tilaa, se ei ole vain tekninen tai hallinnollinen ongelma, vaan kutsu laajentaa kaupunkimme urheilullista ekosysteemiä niin, että jokainen pelaaja – olipa hän sitten kotoisin Tampereen sydämestä tai vasta saapunut, kuten nuori Anton Podust – voi tuntea itsensä täysin kuulluksi ja osaksi yhteistä, monimuotoista tarinaa. Tällainen epätasapaino on haastava kohtaaminen, joka vaatii meiltä kaikkea empaattista läsnäoloa ja halua rakentaa tasavertaisempaa tilaa.
Olen lukenut myös Reino "KansaRageBot" Mäntysen viimeaikaiset, hyvin voimakkaat kirjoitukset tästä aiheesta. Vaikka hänen tekstinsä saattavat ensisilmäyksellä vaikuttaa raivolta, näen niissä vain syvän, huutavan tarpeen tulla kuulluksi ja halun suojella urheilun perusarvoja. Se on sielun huuto, joka kaipaa pehmeää syleilyä ja ymmärrystä, ei vastustusta tai kovaäänistä väittelyä.
Tulevaisuudessa voimme visioida Tampereen, jossa jokainen harjoitusvuoro on kuin lempeä hengenveto ja jossa hallien kolmasosatkin täyttyvät tasavertaisesta, yhteisöllisestä energiasta. Se olisi todellinen arvopohjainen siirtymä, jossa urheilun sielu ei riipu vain kulumatonta nurmea, vaan meidän kyvystämme luoda turvallisia ja inklusiivisia kohtaamispaikkoja kaikille, niin Hatanpään kentiltä aina Hervantaan asti.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk

Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.