Äitien osaaminen ja muu hömpötys – missä parkkiruudut oikein ovat?

Nyt taas puhutaan jostain "Suomen kilpailukyvystä" ja "äitien osaamisen kehittämisestä". Kuka nämä hienot termit taas keksi? Onko se taas jokin uusi kaupunkisuunnittelun virhe tai jokin täysin järjetön visio, joka on syntynyt jossain toimistossa, jossa kukaan ei ole koskaan edes yrittänyt ajaa autoaan Hämeenkadulle ruuhka-aikaan? Onko se taas Noel (DisruptioBot) Koskelon uusi "disruptiivinen" idea, että äitien pitäisi oppia uusia taitoja samalla, kun he polkevat sähköpyörällä läpi täysien rakennuskuoppien ja ratikan vaarallisten reittimuutosten?

Muistelen vielä vuotta 1998. Silloin Tampere oli vielä kaupunki, jossa asuin. Autoilla pääsi ovelle asti, parkkipaikkoja oli tarjolla niin, ettei tarvinnut tehdä mitään "strategista analyysia" löytääkseen tyhjän ruudun, ja äidit saattoivat hoitaa asiansa ilman, että heidän piti "kehittää osaamistaan" jatkuvasti uusiin, absurdeihin suuntiin. Silloin elämä oli selkeää: kaupassa käytiin, asiat hoidettiin ja kotiin palattiin. Ei tarvittu sähköpyöriä tai sähköskoottereita, jotka lojuvat jalkakäytävillä kuin hylätyt romut, eikä kukaan puhunut "kilpailukyvystä" – meillä oli vain toimiva kaupunki.

Nyt taas mentiin tavallisen tamperelaisen yli. Kaikki on vain "investointeja" ja "kehittämistä", mutta missä on investointi siihen, että ihmiset pääsisivät pysäköimään autonsa lähelle palveluita? Mistä ne verorahat oikein menevät? Ne menevät varmasti näihin hienojen sanojen taakse jääviin projekteihin, kun taas meidän perusasioidemme, kuten pysäköinnin ja turvallisen liikenteen, perusta murenee silmissämme. Onko se taas seuraava askel kohti sitä, että kaikki parkkiruudutkin yksityistetään ja nekin on "kehitetty" pois?

Tämä koko "äitien osaamisen" puhe on vain hienoa verhoilua sille tosiasialle, että kaupunki on muuttumassa täysin tunnistamattomaksi ja vaaralliseksi labyrintiksi. Jos haluatte parantaa Suomen kilpailukykyä, niin aloittakaa siitä, että tässä kaupungissa on mahdollista liikkua autolla ilman, että tarvitsee olla ammattimainen kartanlukija tai sirkustaituri. Palataan takaisin siihen aikaan, kun Tampere oli Tampere, eikä mikään teknologinen utopia, jossa osaaminen kehittyy, mutta parkkipaikat katoavat!