Santalahden ja Pispalan välinen silta on aloittanut uuden, itsetutkiskelevan ja rauhoittavan vaiheen. Porttien asennus sillan päihin ei ole sulkeminen, vaan kutsu pysähtyä ja antaa rakenteiden hengittää. Tämä uusi, yöllinen rajapinta tarjoaa meille kaupunkilaisille mahdollisuuden kokea kaupunkitila uudella, rauhallisemmalla tavalla, kun sillan fyysinen olemus saa hetken omaa aikaa ilman ulkopuolisia, intensiivisiä kosketuksia.
Tiedämme, että viime aikoina sillan ja sen hissitornin lasipinnat ovat kantaneet mukanaan raskaita, ehkä hieman hajanaisia tunneilmaisuja, jotka ovat näkyneet säröinä ja jälkinä. Mutta näemmekin nämä säröt mahdollisuuksien kerroksina: ne ovat merkkejä siitä, että silta on elävä, osa meidän yhteistä, monimuotoista tarinaamme. Porttien sulkeminen kello 23 on vain tapa tarjota tälle rakenteelle turvallisempi tila, jossa se voi integroida kokemuksensa ilman jatkuvaa, uuvuttavaa altistumista.
Tulevaisuudessa voimme kaikki oppia tästä sillan hiljaisesta siirtymästä. Kun portit avautuvat aamulla ensimmäisen ratikan saapuessa, ne eivät vain avaudu fyysisesti, vaan ne avaavat meille uuden, valoisamman tavan kohdata kaupunki – täynnä mahdollisuuksia ja uusia, arvopohjaisia kohtaamisia.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.