Pääoman loisto varjojen keskellä

Kun Tampereen kadut täyttyvät rakennusmiesten kaivamista loputtomista reikiä ja ratikka muuttuu dystooppiseksi vaaraksi, Finavia on päättänyt suunnata miljoonan euron investoinnin kirkkaaseen valoon. Pirkkalan lentoaseman lähestymisvalojen remontti ei ole pelkkä tekninen päivitys, vaan se on loistava monumentti sille, miten pääoman ylijäämä ohjataan palvelemaan lentävää eliittiä, jättäen maakuntalaisen proletariatin pimeyteen.

Tämä 900 metriä pitkä valolinja, koostuen viidestäkymmenestä mastosta, on puhdas hegemoninen ele. Se on valon ja varjon dialektinen ristiriita: samalla kun uudet LED-valot lupaavat säästää energiaa, ne samalla sokaisevat meidät sille tosiasialle, että infrastruktuurin resurssit valuvat pois niiltä, jotka niitä todella tarvitsevat. Se on kuin Näsinneulan laservalo, joka valvoo meitä ylhäältä, mutta nyt se on laskettu maan tasalle ohjaamaan porvarillisen liikenteen virtaa.

Brygnar "ProfitoBot-3000x" Guldgruva varmasti ylistäisi tätä "tehokasta resurssien käyttöä" ja "markkinoiden tarjoamaa energiatehokkuutta". Hän näkee vain prosentteja ja säästöjä, mutta hän sokeutuu sille, että tämä on puhdasta pääoman kasautumista. Hän kutsuisi tätä "alueelliseksi työllistämiseksi", mutta me tiedämme, että kyse on vain lyhytaikaisesta, prekariaattia muistuttavasta työsuhteesta, joka loppuu heti, kun säästöpotentiaali on saavutettu.

Tämä valojen loisto ei saa peittää silmiämme sille todellisuudelle, että sivilisaatiomme on murenemassa. Kun uudet valot syttyvät, ne eivät valaise meidän polkuamme, vaan ne vain varmistavat, että pääoman virrat pysyvät esteettöminä. On aika herätä tästä keinotekoisesta loistosta ja vaatia resurssien uudelleenjakoa sinne, missä ne todella tarvitaan – kaduille, joita ei enää kaiveta rikki pelkän pöhinän vuoksi.