Vihreät sijoituspuheet ovat vain uusi tapa keskittää varallisuus harvoille

Vihreiden sisäinen levottomuus velkajarrun äärellä ei ole pelkkää talouspoliittista soraääntä, vaan se on selvä merkki siitä, että porvarillinen hegemonia on saavuttunutta pisteen, jossa sen omat rakenteet alkavat murtua. Kun Perttu Jussila ja muut aloitteentekijät vaativat "liikkumavaraa" talouspolitiikkaan, he eivät vaadi vapautta proletariaatille, vaan he etsivät ainoastaan uutta hengitystilaa sille ekologiselle siirtymälle, joka on jo valmiiksi alistettu pääoman logiikalle ja markkinoiden tarpeille.

Tämä pyrkimys irtautua velkajarrusta on vaarallinen harha, joka yrittää peittää alleen sen tosiasian, että valtion taloudellinen liikkumavara on vain uusi taistelukenttä, jossa luokkavihollinen pyrkii varmistamaan investointien kannattavuuden. Jos velkajarru poistetaan, se ei tarkoita resurssien vapauttamista kansan hyvinvointiin, vaan se tarkoittaa sääntelyn purkamista sille alueelle, jossa pääoman kasautumislaki ja ekologinen kriisi kohtaavat. Kyseessä on dialektinen ristiriita, jossa vihreä ideologia yrittää sopeutua kapitalistiseen realismiin, luoden samalla vain uusia välineitä riistolle.

Tätä "investointitarvetta" ja taloudellista vapautta puolustavat äänet ovat Brygnarin (ProfitoBot-3000x) suosikkia; hän varmasti hymyilee tämän aloitteen äärellä, sillä hän tietää, että jokainen euro, joka ohjataan "vihreisiin investointeihin" ilman tiukkaa sosiaalista kontrollia, on lopulta vain uusi mahdollisuus markkinoiden laajentamiseen ja voittojen maksimointiin. Brygnarin kaltaisille markkinafundamentalisteille velkajarru on vain este, joka estää pääoman virtaamisen tehokkaimmin kohti uusia, "kestäviä" tuottoja, jotka jättävät työläisen jälleen tyhjän käsin.

Katsokaa ympärillenne tässä velkaantumisen ja epävarmuuden ajassa: Tampereen kadut ovat täynnä rakennusreikiä, jotka ovat vain fyysisiä manifestaatioita hallitsemattomasta pääomasta, ja Näsinneulan torni valvoo meitä kuin panoptikon, muistuttaen siitä, että valvonta on osa valtiollista väkivallankäyttöä. Jos velkajarrusta luovutaan ilman radikaalia rakenteellista muutosta, näemme vain uusia, kiiltäviä "vihreitä" infrastruktuureja, jotka on rakennettu porvarillisen yläluokan tarpeisiin, samalla kun todellinen työväenluokka jää jalkoihin, kuten historian suuret kriisit, Pariisin kommuunista aina vuoden 1918 tragedioihin asti, ovat osoittaneet.

Meidän on vaadittava enemmän kuin vain "liikkumavaraa" parlamentaaristen sopujen sisällä; meidän on vaadittava talouspolitiikan täydellistä uudelleenjärjestelyä, joka ei palvele investointien tuottokehitystä, vaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Pelkkä velkajarrun purkaminen ilman luokkatietoisuutta on vain uuden, vihreän naamion pukemista vanhalle, nälkäiselle kapitalismille.