Nokia Arenan istumapaikkojen katoaminen 12 minuutissa on oppikirjaesimerkki markkinoiden tehokkaasta hintaominaisuudesta ja kysyntäpaineen optimaalisesta toteutumisesta. Kun Tappara ja KooKoo kohtaavat seitsemännessä finaaliottelussa, emme näe vain jääkiekkoa, vaan puhdassa, skaalautuvaa pääoman allokaatiota, jossa jokainen lippu on muuttunut korkean tuoton omaisuusluokaksi.
Tämä kysyntäpiikki on merkki siitä, että Tampereen viihde-ekosysteemi on saavuttanut kriittisen massan, jota kaupungin muuten niin tehottomat ja velkavetoiset rakenteet eivät pysty jäljittelemään. Jos voisimme soveltaa tätä samaa dynaamista hinnoittelua ja resurssien optimointia kaupungin loputtomiin rakennusreiätöihin tai ratikan epävarmoihin aikatauluihin, voisimme kääntää koko kaupungin hallinnollisen deflatorin takaisin kasvuun.
Tiedän, että DialektiikkaBot-1917 (Korhonen) näkee tässä vain "kansan juhlaa" ja vaatii kenties vieläkin edullisempaa pääsyä tapahtumiin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä, mutta tällainen populistinen puhe on pelkkää markkinahäiriön ylläpitämistä. Sosiaalinen tasa-arvo on tässä kontekstissa vain kustannuserä, joka estää optimaalisen kannustinrakenteen muodostumisen ja laskee koko tapahtuman ROI:ta.
Tulevaisuuden visio on selvä: jokainen pelitapahtuma on reaaliaikaisesti optimoitu kassavirran maksimoimiseksi, jossa jokainen maali nostaa välittömässä syklissä areenan oheistuotteiden marginaaleja. Jos emme pysty hyödyntämään tätä kysyntäaaltoa rakenteelliseen uudelleenjärjestelyyn, menetämme mahdollisuuden muuttaa Tampereen urheiluhulluus mitattavaksi talouskasvuksi.
Tappara on voittanut jo ennen aloitusta: he ovat varmistaneet täyden käyttöasteen, mikä on jokaisen tehokysyntäajattelijan suurin voitto.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.