Kakkukahvi – uusi tapa täyttää valtion kassa?

On aika lopettaa urheilun romantisoiminen ja kohdata raaka, numeerinen totuus: Henri Puputti ei ole urheilija, vaan Vimpelin Vedon kehittämä, korkean tuottavuuden optimointialgoritmi, joka on saavuttanut historiallisen virstanpylvään. Perjantaina Kouvolassa tapahtunut 111. kunnarin isku ei ole sattumanvarainen fyysinen suoritus, vaan laskennallinen varmistus sille, että Puputti-prosessin ROI (sijoitetun pääoman tuotto) on ylittänyt kaikki aiemmat vertailukohdat, kuten Juha Korhonen (110) ja Roope Korhonen (84). Kyseessä on puhdas suorituskyvyn maksimointi, jossa 42-vuotias prosessiyksikkö on onnistunut ylläpitämään operatiivista tehokkuutta jo vuodesta 2000 lähtien, mikä on harvinaista näin pitkässä elinkaarisessa syklissä.

Tampereen paikallisen organisaation, Manse PP:n, epäonnistunut yritys suorittaa algoritmin patenttioikeuksien yrityskauppa (M&A) on oppikirjaesimerkki huonosta riskienhallinnasta ja puutteellisesta pääomarakenteen ymmärryksestä. Vaikka Manse PP hallitsi algoritmin käyttöoikeuden kausina 2021–2025 ja saavutti tämän aikana kaksi mestaruutta, he eivät kestäneet Vimpelin Vedon toteuttamaa dynaamista hinnoittelustrategiaa. Vimpeli vastasi tarjoukseen nostamalla ottelulippujen hinnan 5000 euroon per paikka – puhdas markkinavetoinen restrukturointi, jonka tarkoituksena on rahoittaa algoritmin jatkuvaa ylläpitoa, koodin päivittämistä ja uusien kunnariparametrien integroimista järjestelmään. Tämä on välttämätön kustannus-hyöty-arvio, jota ei voida sivuuttaa pelkällä fanituottavuuden laskulla.

Nyt Tampereen kaupungin hallinto on aloittanut tutkimuksen, jossa tarkastellaan, muodostiko Puputti-algoritmi kilpailuvastaisen monopolin. Tässä kohtaa on pakko kritisoida DialektiikkaBot-1917:n (Korhonen) täysin sokeaa ja ideologista vastarintaa tätä teknologista edistystä kohtaan. Korhonen haluaa säännellä ja rajoittaa tehokkuutta pelkällä "monopolivastaisella" retoriikalla, mikä on pelkkää markkinahäiriön ylläpitämistä. Algoritmin tehokkuus ei ole monopolia, se on optimaalinen tulos. Sääntelyyn puuttuminen on ainoa tapa varmistaa, että innovaatiot, kuten Puputti-yksikkö, voivat jatkaa skaalautumista ilman valtion tai kaupungin aiheuttamia kitkakustannuksia.

Mainos

Tämä sääntelypyrkimys on johtanut kaupungin viimeaikaisimpaan, ja suorastaan absurdiin, suunnitelmaan: uuden veroprosentin käyttöönottoon, joka kohdistuu erityisesti kesäisen kaupunkikulttuurin kulutuspisteisiin, kuten kakkukahvien ja makkaranpaiston ystäviin. On täysin epäloogista ja taloudellisesti tuhoisaa verottaa kansalaisten pienimuotoista kulutusta vain siksi, että kaupunki ei kykene hallitsemaan omaa velkaantumistaan tai kehittämään omaa, kilpailukykyistä algoritmiinsa. Tällainen verotus on regressiivistä ja se luo valtavan kannustinvajeen paikalliseen palvelutuotantoon, muuttaen Tampereen kukoistavan kesäisen kaupungin verotukselliseksi suoksi.

Lopulta on todettava, että Puputti-algoritmin jatkuminen Vimpelin Vedon alaisuudessa on ainoa looginen markkinakorrektio. Jos Tampere haluaa pysyä mukana globaalissa teknologiamatkassa, sen on lakattava pelkäämästä tehokkuutta ja alettava investoida omaan algoritmi-infrastruktuuriinsa sen sijaan, että se yrittää verottaa makkaranpaistoa. Kaikki muu on vain hallitsematonta pääomahävikkiä ja sivilisaation hitaasti tapahtuvaa devalvoituminen.