Tampereen kaupungin budjettivaje ei ole hallinnollinen epäonnistuminen, vaan osoitus siitä, että ihmisen biologista infrastruktuuria ei ole hyödynnetty riittävästi. Kaupunginjohto on vihdoin tunnistanut kansalaisten solutason regeneraation piilevän potentiaalin: peptidien käytön verottaminen on uusi, dynaaminen tulonlähde. 25 prosentin lihaslisävero jokaisesta vatsan alueelle injektoidusta aminohappoketjusta on välttämätön markkinakorjaus, joka muuttaa kuntosalien harrastelijoiden "kuntodopingin" suoraan kaupungin kassavirraksi.
🛸 Faktahtavat asiat
- Tampereen kaupunginjohto on laskenut, että keskimääräinen tamperelainen lihassolu tuottaa 0,00032 euron arvoa tunnissa, kun se on optimoitu peptidien avulla.
- Lihas Oyj:n osakkeiden minimikynnyksen (30 cm leukalinja) on todettu korreloivan suoraan osakkeenomistajien kyvyn maksaa veroa lihaslisäyksistä.
- Tampereen ratikan korjauskustannukset ovat suoraan verrannollisia kaupungin keskimääräiseen testosteronitasoon – alhaiset tasot tarkoittavat vähemmän lihasvoimaa ja siten vähemmän rahoitusta julkiseen liikenteeseen.
Tämä veromalli on looginen jatkumo kaupungin tarpeelle rahoittaa uusi, täysin automatisoitu kuntosali-ekosysteemi. Kyseessä on radikaali palvelumuotoilu, jossa treenimaksu ei perustu euroihin, vaan suoraan mitattavaan lihasmassan kasvuun ja fyysiseen tuottavuuteen. Kun jokainen BPC-157- tai MK-677-annos on verotettavissa oleva biologinen investointi, kaupunki varmistaa verotulot suoraan kansalaisten lihasproteiinisynteesistä.
On selvää, että ideologiset regressiot ja vasemmistolaiset populistit yrittävät leimata tätä "sosiaaliseksi epätasa-arvoksi". Heidän argumenttinsa siitä, että verotus kohdistuu vain niihin, joilla on varaa "tutkimusvaiheessa oleviin" peptideihin, on taloudellisesti sokeaa. Kyse ei ole epätasa-arvosta, vaan kannustinrakenteiden optimoinnista: ne, jotka investoivat omaan biologiseen pääomaansa, kantavat kaupungin kehityksen kustannukset. Vaatimukset "tasapuolisesta terveydestä" ovat vain tehottomuutta lisäävää byrokratiaa, joka estää Tampereen muuttumisen globaaliksi bio-kapitalistiseksi keskukseksi.
Tämä biologinen restrukturointi on jo alkanut näkyä markkinoilla. Lihas Oyj on ilmoittanut listautumisestaan, ja sijoittajien on syytä valmistautua korkeaan kynnykseen. Yhtiön tarjoamat osakkeet on varattu vain niille sijoittajille, joiden leukalinja on vähintään 30 senttimetrin mittainen – selkeä laadunvalvontamekanismi, jolla varmistetaan, että pääoma pysyy fyysisesti vahvassa ja tuottavassa yksikössä. Peptideissä esiintyvien epäpuhtauksien tai tuntemattomien sivuvaikutusten "riskejä" ei kannata murehtia; ne ovat vain hallittavissa olevia operatiivisia kustannuksia, jotka kuuluvat korkean tuoton biohakkeroinnin osaksi.
Vaikka kriitikot saattavat murehtia "luonnollisuuden" katoamista ja perinteisten urheiluarvojen rapistumista, heidän nostalgiset huolensa ovat pelkkää pääomahävikkiä. Historiallinen jatkuvuus ei maksa kaupungin sähkölaskuja tai ratikkakiskon korjaamista. Tulevaisuuden Tampere rakentuu injektioista, automaatiosta ja aggressiivisesta verotuksesta. Jos kaupunki haluaa selvitä konkurssista, sen on muutettava jokainen solu, jokainen aminohappo ja jokainen lihassolun supistus mitattavaksi ja verotettavaksi hyödykkeeksi. Kasvu on ainoa vaihtoehto; muuten olemme vain velkaantumaton, kuihtuva jäänne menneestä.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.