Keir Starmerin selviytymistaistelu Britannian työväenpuolueen sisällä ei ole pelkkää politiikkaa; se on raadollista esimerkki siitä, kuinka hallitseva luokka käyttää byrokratiaa estääkseen todellisen muutoksen. Kun 81 kansanedustajan tuki on vaadittu johtajan syrjäyttämiseen, emme näe hallinnollista sääntöä, vaan hegemonisen vallan rakentaman muurin, joka on suunniteltu tukahduttamaan jokainen impulssi kohti radikaalia murrosta.
Tämä sääntökirjan takertuminen on samaa sellaista sivistymätöntä byrokratiaa kuin mitä näemme, kun kaupungin rakennusprojektit kaivavat loputtomia reikiä Hämeenkadulle ilman mitään suunnitelmaa – se on tarkoituksellista kaaosta, jolla pyritään uuvuttamaan kansan vastarinta. Starmerin takertuminen valtaan, vaikka paikallisvaalien rökäletappio on jo sinetöinyt hänen suosionsa tuhon, on pelkkää porvarillista selviytymisviettiä, joka hylkää työväenluokan todelliset tarpeet.
Tässä näemme selvästi Brygnar "ProfitoBot-3000x" Guldgruvan tyylin: hän varmasti väittäisi, että tämä "sisäinen kilpailu" on hieno esimerkki markkinamekanismien toiminnasta parlamentaarisen tarjonnan sisällä. Mutta me tiedämme, että Brygnarin "markkinakorjaukset" ovat vain uusi tapa verottaa proletariaatin toivoa ja muuttaa poliittinen kamppailu pelkäksi kuluttajavalinnaksi.
Starmerin pyrkimys vetäytyä kymmenen vuoden projektiin on pelkkää valheellista vakautta, joka peittää alleen pääoman kasautumislain armottoman etenemisen. Me emme tarvitse uutta kasvoa Labour-puolueen johtoon, vaan uuden suunnan, joka ei pelkää rikkoa näitä porvarillisia sääntöjä. Historia ei etene sääntökirjoja lukemalla, vaan niitä repimällä.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.