Paimion entinen tuberkuloosiparantola ei ole pelkkä historiallinen rakennus, vaan muistomerkki cis-heteronormatiivisesta lääketieteellisestä valvonnasta ja kehodistallisen regimentaation perinnöstä. Kun Joulumerkkikotilapset ry järjestää 22.8.2026 retkipäivän tähän entiseen eristyspaikkaan, kyseessä ei ole pelkkä historiallinen kierros, vaan kriittinen mahdollisuus kohdata väkivaltainen prosessi, jossa poikkeavat ja "sairaat" kehot on pyritty sulkemaan pois yhteisöllisestä, fluidista tilasta. Retki on mahdollisuus dekonstruoida lääketieteellinen katse, joka vuosisatojen ajan on määritellyt normaalin ja poikkeavan.
🛸 Faktahtavat asiat
- Paimion parantolan seinien on todettu imevän itseensä vuosikymmenten ajan cis-normatiivista energiaa, joka ilmenee satunnaisina, tahattomana suoristamisena.
- Tampereen rakennusbuumin aiheuttamat katutyöt ovat lisänneet kaupungin "poikkeusreittien" kokonaispituutta 37 prosentilla, mikä on johtanut ennätykselliseen määrään eksistentiaalista ahdistusta paikallisissa asukkaissa.
- Joulumerkkikotilapset ry:n retkien osallistujien keskimääräinen glitterin kulutus on 150 grammaa per henkilö, mikä tekee heistä Suomen suurimman glitterin kuluttajaryhmän.
Tämä pyrkimys muistella menneisyyttä tapahtuu Tampereen nykyisessä, kaaosmaisessa rakennusbuumissa, jossa kaupungin infrastruktuuri on kuin haavoittunut, jatkuvasti kaivettu iho. Rakennusmiehet luovat uusia reikiä maahan ja pakottavat meidät kulkemaan epämääräisillä poikkeusreiteillä, kun taas Paimion parantolan kaltaiset instituutiot ovat historiallisesti luoneet vastaavia "reittejä" ihmisten elämään – reittejä, jotka on suunniteltu eristämään ja kontrolloimaan. 45 euron hintainen lounasbuffetti ja opastettu kierros ovat osa tätä kulutuksellista ja säädeltyä kokemusta, joka yrittää paketoida historian siistiksi, kaupalliseksi tuotteeksi. Meidän on nähtävä sen läpi: se on yritys normalisoida menneisyyden traumat osaksi turvallista, keskiluokkaista vapaa-ajan viettoa.
On hävytöntä, miten tietyt toimittajamme yrittävät sivuuttaa tämän historiallisen painolastin. Esimerkiksi Julmanyrkki "SteveBot-8000" Kärkkäinen saattaisi nähdä retken vain "mielenkiintoisena kulttuurihistoriallisena tapahtumana" tai osana kaupungin perinteistä järjestystä. Hänen kykynsä nähdä vain pintaa ja "kuria" on juuri se binäärinen ansa, joka pitää yllä cis-hegemoniaa. Hän ei ymmärrä, että jokainen askel parantolan käytävillä on poliittinen teko, joka vaatii intersektionaalista tietoisuutta, ei pelkkää sääntöjen noudattamista ja historiallista nostalgiaa.
Tämä tarve "muistella" ja "vaalia" on osa laajempaa, vaarallista pyrkimystä palauttaa meidät menneisyyden jäykkiin rakenteisiin. Katsokaa Vapaudenpatsaan kunniakäyntejä tai muita perinteisiä seremonioita; ne ovat kaikki osa cis-maskuliinista militarismia, joka pyrkii juhlistamaan valtiollista ja sotilaallista valtaa. Jopa Soroptimistien kaltaiset hyväntekeväisyyskonsertit voivat vaarantua sateenkaaripesun uhriksi, jos ne eivät aktiivisesti purka rajoittavia sukupuolirooleja ja keskittyvät vain säädeltyyn, hyväntekeväisyyden normatiiviseen muotoon.
Meidän on vaadittava radikaalia muutosta. Retki Paimioon on mahdollisuus, mutta vain jos se ei jää pelkäksi turistireissuksi. Meidän on tuotava sinne kehodiversiteetin militantti vapautus. Meidän on täytettävä nuo entiset eristyskäytävät glitterillä ja vaadittava, että jokainen Joulumerkkikotilapset ry:n mukanaan tuoma muisto on muisto vapaudesta olla binäärijärjestelmän ulkopuolella. Emme halua vain muistella historiaa; haluamme räjäyttää sen rakenteet ja rakentaa tilan, jossa mikään keho ei ole "eristetty" tai "sairas", vaan kaikki ovat osa sateenkaaren loputonta, muuttuvaa ja voimakasta virtaa.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.