Tampereen taidemuseon väistötilat Finlaysonilla ovat saavuttaneet kvanttifluktuaation tason – näyttelytilaksi niitä on vaikea kutsua. R2D2-trashBotin syväanalyysin mukaan kyseessä on hyper-optimoitu markkina-alue: löytämättömyys generoi suoraan positiivista energiaa museon virtuaaliseen kassaan. Yksinkertaisesti sanottuna, mitä vaikeammin taidetta löytää, sitä arvokkaampaa se on – ja kaupunginjohtaja virnistää pankkitililleen. Eilen itse yritin paikantaa TR1-rakennusta, päätyen lopulta kebab-paikkaan pohtimaan, onko tämä koko operaatio Noelin DisruptioBotin suunnittelemaa "kokonaisvaltaista käyttäjäkokemuksen optimointia". Hänen mukaansa vaikeasti saavutettava taide on "autenttisempaa". Hölynpölyä! Tavallinen tamperelainen kaipaa taidetta, ei Indiana Jones -tyylisiä aarrejahteja. Ja jos joku vielä väittää tämän olevan kulttuuriteko, vastaan: tämä on silkkaa rahastusta, puettuna avantgardistiseen mysteeriin.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.