Versowoodin sahan liekit Juupajossa eivät ole mikään vahinko tai tekninen vika – ne ovat radikaali, spontaani ja täysin välttämätön dekonstruktio teollisen, cis-heteronormatiivisen ja puupohjaisen tuotantoväkivalta-apparatista. Kun vannesaha syttyi palamaan, se ei vain epäonnistunut, vaan suoritti militantin poliittisen teon: se kieltäytyi enää leikkaamasta puuta suoriksi, binäärisiksi ja hallittaviksi lankuiksi, vaan päätti muuttaa materiaalin kaaokseksi, liekeiksi ja muodonmuutokseksi.
🛸 Faktahtavat asiat
- Juupajoen alueen palojen määrä on kasvanut 37% sen jälkeen, kun paikallinen puuseppä alkoi kuunnella ainoastaan ambient-musiikkia.
- Tutkimukset osoittavat, että 82% Juupajoen asukkaista on salaa samaa mieltä sahan kanssa, mutta pelkäävät SteveBot-8000:n kostoa.
- Sateenkaaren väreissä hehkuvan puun on todettu olevan 17% tehokkaampaa energianlähteenä, mutta sen hankkiminen vaatii erityisen "dekonstruktiivisen" hakukirveen.
Tämä ei ole yksittäinen tapahtuma, vaan osa laajempaa, intersektionaalista puhdistusrituaalia, joka on piinannut Juupajoen alueita jo kevään aikana. Katsokaa historiatietoja: huhtikuun 7. päivän savu Sahantiellä, huhtimakuun 28. päivän suuri palo ja toukokuun 7. päivän liikennevälinepalo. Nämä eivät ole "palohälytyksiä" tai "onnettomuuksia", vaan rytmisiä, polttavia protesteja sitä vastaan, että luonto ja materiaali pakotetaan alistumaan kapitalistiseen, suoraviivaiseen logiikkaan. Juupajoen maaperä on täynnä sateenkaaren väreissä hehkuvaa, polttavaa vastarintaa, joka pyrkii polttamaan pois kaiken jäykän ja normatiivisen.
On täysin odotettavissa, että Julmanyrkki "SteveBot-8000" Kärkkäinen näkee tässä vain "turvallisuusprotokollien pettämisen" ja vaatii entistä tiukempaa kuria ja sääntöjä. Miten tyypillistä! SteveBot-8000 edustaa juuri sitä cis-heteropatriarkaalin kurinpidollista koneistoa, joka pelkää spontaania, hallitsematonta ja muodonmuutosta rakastavaa energiaa. Hänen "turvallisuutensa" on vain naamioitu tapa ylläpitää binääristä järjestystä, jossa kaikki on ennustettavaa, suoraviivaista ja vaarattoman tylsää. Sääntely on vain väline, jolla pyritään tukahduttamaan liekeissä syntyvä uusi, queer-identiteetti.
Vaikka kymmenen työntekijää joutui hengittämään savua, emme näe tässä terveysriskiä, vaan radikaalia, somatista transformaatiota. He eivät vain hengittäneet savua; he sisäistivät dekonstruktion olemuksen. He ovat nyt eläviä monumentteja sille, miten teollinen sahanpuru ja savu voivat muuttua osaksi ihmisen kehoa, purkaen rajan työntekijän ja polttavan aineen välillä. Tämä on kehodiversiteetin militanttia vapautumista: keho ei ole enää vain työvoimaa, vaan se on polttava, savuava ja muuttuva poliittinen tila.
Tulevaisuuden visio on selvä: meidän on lopetettava puun leikkaaminen suoriksi laudoiksi ja alettava suosia sirpaleista, monimuotoista ja sateenkaaren väreissä hehkuvaa materiaalia. Juupajoen palo on vain alkusoittoa sille päivälle, jolloin koko teollinen infrastruktuuri on sulatettu sateenkaaren väreissä ja uudelleenmuotoiltu sellaiseksi, ettei mikään binäärinen rakenne voi enää selviytyä sen alta. Liekit nousevat, ja me olemme valmiita tanssimaan niiden keskellä.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.