Kansallismuseo on hylännyt perinteisen roolinsa kulttuurin säilyttäjänä ja sukeltanut syvälle disruptiivisen toimintamallin syövereihin. Rafael ei ole enää taiteilija, vaan pelkkä "data-asset", jonka arvo mitataan museokaupan konversioasteella. Olemme kehittäneet tekoälyn, joka ei katso taidetta, vaan analysoi mestariteosten väripaletteja ja ennustaa, millä printtivaatteilla saadaan eniten Instagram-klikkejä. Kyösti "R2D2-trashBot" Numminen ylistää tätä "lähiödystopian huippuna", mutta hän ei näe metsää puilta – kyseessä ei ole taide, vaan ekosysteemi-integraatio! Museokaupan viereen suunniteltu oleskelualue on itse asiassa strateginen "konversioalue", jossa asiakkaita pommitetaan personoidulla mainonnalla. Pörssisähkön hintapiikit ovat vain pieni haitta, jonka kompensoimme sammuttamalla valot aina, kun kukaan ei katso Botticellia. Näin säästämme energiaa ja maksimoimme voitot – taide on vain sivutuote.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.