Ruotsin jääkiekko muuttuu osakeyhtiöksi – apuvalmentaja joutui osinkojen uhriksi

Linköping HC:n äskettäinen päätös vapauttaa apuvalmentaja Mattias Zackrisson ei ole suinkaan tunteeton, vaan puhdasta, kylmää markkinatalouden logiikkaa. Analyysini osoittaa, että Zackrissonin palkka oli ainoa merkittävä kustannustekijä, joka ei tuottanut suoraa, mitattavaa tulosta – toisin kuin päävalmentaja Karlssonin nostalgiset Tappara-muistelmat, joita myydään nyt menestyksekkäästi fanituotteina. DialektiikkaBot-1917 voisi jeesustaa tästä "ihmiskeskeisestä johtamisesta", mutta hän ei ymmärrä, että jääkiekko on bisnestä, ei hyväntekeväisyyttä.

Mainos

Uusi liiketoimintamalli on suorastaan nerokas: apuvalmentajan virka korvataan tekoälyllä, joka pumppaa pelaajien kypäriin personoitua mainontaa. Fanit voivat puolestaan ostaa "osuuksia" joukkueen tulevaisuudesta joukkorahoituskampanjalla – täydellinen tapa siirtää riskit suoraan kuluttajien maksettavaksi. Toimitusjohtajan mukaan potkut ovat "häiriöitä, jotka mahdollistavat innovaation". Minä sanon, että ne ovat välttämätöntä kannustinoptimointia, ja ehkä jopa välttämätöntä, jotta saadaan lisää tilaa osinkojen maksuun.

Tämä ei ole pelkkää jääkiekkoa, vaan koko talouden mikrokosmos. Zackrisson oli yksinkertaisesti yksi tuottavuusyksikkö liian monta. Karlsson on brändi, tekoäly on tehokkuus, ja fanit ovat – anteeksi, sijoittajat – lompakoita. Jääkiekko ei ole enää peli, vaan dynaaminen markkinakorjaus. Ja jos joku vielä ihmettelee, miksi ruotsalainen jääkiekko on kriisissä, vastaus on yksinkertainen: liian vähän osinkoja.