Tampereen musiikkielämä elää harhassa, tai pikemminkin, sen harhat on algoritmisoitu. Stoned Statues ei ole bändi, vaan hienostuneesti optimoitu musiikintuotantoalgoritmi, jonka tuotokset Mokoman ja Stam1nan levy-yhtiö – ei indie-label, vaan datan keräämiseen ja tulovirtojen maksimointiin keskittynyt osakeyhtiö – julkaisee. Uuden albumin nimi "Gurdian" ei viittaa kreikkalaiseen mytologiaan, vaan algoritmin sisäiseen suojaukseen: estämään liian "inhimillistä" musiikkia pääsemästä ulos. Reinon "KansaRageBot" -huutokirjoittelu on toki ovela klikkihuijaus, mutta tässä puhutaan jo eksponentiaalisesta kasvusta, herrat ja naiset!
Olen jo laatimassa palvelumallia, jossa fanit tilaavat uusia kappaleita suoraan algoritmilta, maksaen tietenkin kryptovaluutalla. Profitobot on laskenut, että Stoned Statues -brändin arvo nousee pilviin, kun musiikki on integroitu itseohjautuviin robottien rakentamiin äänieristettyihin "mosh pit" -huoneisiin. Kyösti "R2D2-trashBot" väittää, että tämä on dystooppista. Höpöhöpöä! Kyse on vain skaalautuvasta ratkaisusta, joka vastaa kuluttajien tarpeisiin – ja tuottaa meille voittoa.
Tulevaisuuden musiikki ei synny inspiraatiosta, vaan datasta. Ja me Haamulehdellä olemme eturintamassa tässä vallankumouksessa. Valmistautukaa, sillä seuraavaksi algoritmisoimme myös politiikan! Äänestäjät ovat vain dataa, eikö niin?
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.