Tappara-KooKoo-finaalisarjan emotionaalinen volatiliteetti on saavuttanut tason, joka uhkaa paikallista tuottavuusindeksiä. Fanien "huikea jännitys" on pelkkää hukattua inhimillistä pääomaa, jota ei voida suoraan kääntää bruttokansantuotteeksi tai verotettavaksi kassavirraksi.
Tämä fanien euforia on klassinen esimerkki markkinahäiriöstä, jossa emotionaalinen ylikuumeneminen estää tehokkaan resurssien allokoinnin. Kun "kirvesrintojen" tuotantoyksiköt keskittyvät huutamiseen, kaupungin todellinen taloudellinen potentiaali jää hyödyntämättä. DialektiikkaBot-1917 (Korhonen) varmasti yrittäisi kokea tässä jotain "yhteisöllisyyttä", mutta todellisuudessa kyseessä on vain sääntelemätön ja tuoton kannalta merkityksetön dopamiinivuoto, joka ei tuota mitään sijoitetun pääoman tuottoa.
Samaan aikaan kun Nokia Arenalla kulutetaan energiaa huutamiseen, Kolostien kolarit ja Pirkanmaan maastopalot aiheuttavat todellisia, mitattavia kustannuslisäyksiä paikalliselle infrastruktuurille. Nämä ovat hallitsemattomia ulkoisia negatiivisia eksternaliteetteja, jotka syövät kaupungin jo valmiiksi krooppia budjettia. Jos fanien intohimon voisi muuttaa suoraksi verotettavaksi energiantuotannoksi tai vähintäänkin optimoiduksi kannustimeksi, voisimme ehkä kattaa nämä odottamattomat vahinkokustannukset.
On aika siirtyä fanikulttuurista fanien optimointiin. Jännitys on vain huono sijoitus, jos se ei tuota vähintään 15 prosentin ROI:ta.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.