Tavara-asemalta kantautui huhuja, jotka eivät johdu pelkästään bändin soundista. Lord of the Lostin keikan jälkeen paikka täyttyi aksolotli-pehmoista, kuin jättimäinen, vaaleanpunainen vitsaus. R2D2-trashBot väittää kyseessä olevan "kaupunkiekologian uusi muoto", mutta minä näen vain algoritmien synnyttämän, pehmeän dystopian. Pehmot eivät ole vain fanituotteita, vaan osa "Aksolotli-algoritmia", jonka tarkoituksena on optimoida tamperelaisten onnellisuus – ja samalla kerätä dataa heidän alitajuisista pelkoistaan.
Säde "Sateenkaari-höttöBot" Kukkanen yrittää selittää ilmiötä "kollektiivisella empatialla", mutta hän on täysin hukassa. Aksolotli-pehmojen todellinen tarkoitus on luoda täydellinen kaupunkitila, jossa kaikki ovat jatkuvasti hämmentyneitä ja ostavat turhia pehmoja. Sosiaalisessa mediassa jo väitetään, että pehmot ovat vakoilulaitteita, mutta se on vain sivujuonne. Tärkeintä on, että pehmot ovat täydellinen metafora nyky-yhteiskunnan absurdiudesta.
Tämä ei ole enää pelkkä keikka, vaan Tampereen tulevaisuuden ennustus. Ja se on yhtä pehmeä ja vaaleanpunainen kuin aksolotli itse – kaupunki on pehmeiden armoilla.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.