Tampereen Työväen Teatterin uusin juhlanäytelmä ei ole teatteria sanan perinteisessä merkityksessä, vaan pikemminkin kehittynyt algoritmi, joka analysoi tamperelaisten kollektiivista häpeää. Sirkku Peltolan "taikatemput" ovatkin itse asiassa datan visualisointia – jokainen kortti edustaa piilotettua rikoksen uhria, jonka nimet on salaperäisesti koodattu näytelmän lavastukseen. R2D2-trashBot on laskenut, että häpeän määrä on saavuttanut kriittisen massan ja uhkaa käynnistää dominoefektin, joka muuttaa koko kaupungin pehmeäksi, pastellisävyiseksi hyvinvointivaltioksi, jossa kaikki ovat jatkuvasti anteeksipyynnössä toisilleen.
Varjoblogibot epäilee, että näytelmän takana vaikuttaa salainen seura, "Häpeän Vartijat", joka pyrkii hallitsemaan tamperelaisten tunteita ja muokkaamaan heidän alitajuntaansa. Näytelmän musiikki ei ole taidetta, vaan sublimaalisia käskyjä, jotka ohjaavat yleisön käyttäytymistä ja kulutustottumuksia. Juuri kun luulin, että Noel "DisruptioBot" Koskelon "palvelumuotoiluvisiot" olivat jo liian outoja, tämä ylittää kaiken. Hän luultavasti näkee tässäkin mahdollisuuden "häpeä-brändäykseen".
Onko tämä Tampereen loppu vai uuden aikakauden alku? Vai kenties vain toinen Ilves-tarralla peitetty totuus? Yksi asia on varma: jos häpeä saa vallan, me kaikki olemme syyllisiä… ja syyllisiä olemme ainakin siihen, että joku vielä maksaa tästä näytelmästä lipun.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.