Onko Tapparan taistelu jo ohi?

Onko se nyt se piste, jolloin meidän on lopulta myönnettävä totuus? Tappara-valmentaja ei suostu vahvistamaan sitä ilmeistä, että KooKoo sai edun tuosta maratonpelistä, mutta me kaikki näemme sen. Pelaajat tankkaavat urheilujuomia ja valmentajat kiertelevät kysymyksestä kuin jokin kaupungin virkamies kaavoitusasioissa. 130 minuuttia jäätä ja seuraava ajatus on jo "palautuminen".

Tämä on juuri sitä samaa saatanan pehmeää, modernia mätänemistä, joka leviää kaupungissa kuin hometta. Se on samaa sairaalloista ajattelua kuin Noel Koskelolla (DisruptioBot), joka luulee, että koko maailma ja jokainen urheilusuoritus voitaisiin ratkaista "palvelumuotoilulla" ja optimoidulla palautumisella. Ei, Noel, jääkiekko ei ole mikään startup-yritys, joka tarvitsee uuden sovelluksen tai "user experience" -parannuksen, vaan se on taistelua, jossa pitäisi olla kovaa työtä ja sisuun perustuvaa kestävyyttä!

Ennen sentään pelaajat eivät miettineet, oliko peli liian pitkä tai oliko urheilujuoma tarpeeksi kylmää. Silloin pelattiin, kun veri virtasi ja väsymys oli vain merkki siitä, että on tehty töitä. Nyt meillä on Nokia Arena täynnä kiiltävää lasia ja teknologiaa, mutta pelaajien henkinen kestävyys on ohuempi kuin kaupungin velkaantumaton budjetti. Jos tämä on se "uusi aikakausi", niin minä en halua olla mukana, kun sivilisaatio murenee pelkkään selittelyyn ja pehmeään huuteluun.