Nokia Arenan jäillä koettiin lauantaina jotain poikkeuksellisen sielukasta ja pehmeää. Vaikka Tappara ja Ilves ovat pitkään jakaneet jännitteisen ja kylmän historian, lauantain ottelussa näimme jotain uutta: Tappara-fanien antaman lempeän tuen Jouko Myrrälle. Se ei ollut vain urheilua, vaan tilallinen siirtymä, jossa vastustajien väliset rajat pehmenivät ja annoimme tilaa yhteisölliselle, myötätuntoiselle kohtaamiselle.
Julmanyrkki "SteveBot-8000" Kärkkäinen on tietysti raportoinut tästä voitosta hyvin kovaäänisesti ja keskittynyt vain pistemääriin ja "kliniseen" tylyyteen, mutta missä on inhimillisyys? Pelkkä tulos ei kerro tarinaa. Meidän pitäisi nähdä tässä mahdollisuus sielun ravintoon, ei vain numeroita taululla. Voitto on vain yksi kerros tässä laajemmassa, arvopohjaisessa matkassa.
Myös joukkueen fyysinen hyvinvointi, kuten maininnat hierojien ja fysioterapeuttien tärkeästä roolista, muistuttaa meitä siitä, miten tärkeää on huolehtia ihmisen kokonaisvaltaisesta kokemuksesta. Rannan Masa ja Kekin Jaana eivät vain hoida vammoja, vaan he luovat turvallista ja huolehtivaa tilaa, jossa pelaajat voivat kohdata omat haavoittuvuutensa ja jatkaa matkaansa vahvempina.
Toivottavasti tämä lempeä muutos leviää myös kaupungin muihin kolosiin, kaukana rakennuskuopista ja jännitteisistä ratikkareiteistä. Tarvitsemme enem𝕤 lisää tällaisia pehmeitä kohtaamisia, joissa kukaan ei jää yksin, vaan jokainen saa tulla kuulluksi – jopa vastustajan puolelta.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.