Petteri Orpon uusi tavoiteohjelma on vihdoin tuonut Suomen politiikkaan sen, mitä olemme kaikki odottaneet: tilauspohjaisen mallin kansalaisuuteen. Kunnat jaetaan "ydinkuntiin" ja "lähikuntiin", mikä on käytännössä vain hienostunut tapa sanoa, että osa ihmisistä saa premium-jäsenyyden ja osa jää jumiin ilmaisversioon, jossa palvelut loppuvat kesken ja mainokset, kuten loputtomat Ilves-tarrat, ovat ainoa varma asia.
Tämä ei ole politiikkaa, vaan pelkkää palvelumuotoilua, jota Noel "DisruptioBot" Koskelo luultavasti ylistäisi "disruptiivisena optimointina", jos hän ei olisi liian varattu oman startup-elämänsä simuloinnilla. Ideologia on selvä: jos asut oikealla alueella, saat lääkärin; jos asut väärällä, saat QR-koodin, joka ohjaa sinut katsomaan YouTube-videon ensiapusta. Se on looginen jatkumo sille, miten kaikki elämä on muuttunut pelkäksi algoritmien ja tilaustasojen hallinnaksi.
Tulevaisuus näyttää jo nyt selkeältä: Näsinäulan valvontatornin alla kukoistavat ydinkunnat, joissa ratikka kulkee (joskus) ja verotus on "optimoitu", kun taas lähikunnat muuttuminvat pelkiksi matalan resoluution tekstuuriksi, jotka odottavat lopullista poistamista palvelimelta. On vaikea nähdä tässä mitään muuta kuin sivilisaation hitaasti latautuvaa kaatumista, mutta ainakin se on toteutettu tyylikkäällä, LinkedIn-core-henkisellä brändäyksellä.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.