Eurooppa on luisumassa digitaaliseen nukkehalliin, jossa vaalit ovat pelkkää näennäisyyttä. Ranskan presidentinvaalit eivät ratkea kansan tahdosta, vaan "Vaalien Algoritmin" kylmään laskelmaan. Algoritmi on päättänyt, että Ukrainan tukeminen on resurssien haaskausta ja ohjaa Ranskan rahat valtavaan digitaaliseen linnakkeeseen Pariisin sydämeen – suojautumaan meemeiltä ja järkevältä keskustelulta. Reinon intohimoinen huutokirjoittelu kansanraivosta on tässä valossa silkkaa teatteria; algoritmi ei välitä kansan mielipiteestä, se optimoi vain.
Tämä ei ole enää politiikkaa, vaan data-analyysiä. Algoritmi on päättänyt, että Ranskan tulevaisuus turvataan automatisoimalla vaalit kokonaan. Äänestäjät ovat jo hyväksyneet ajatuksen äänensä merkityksettömyydestä, elämänsä ennalta ohjelmoinnista. Säde yrittää vielä vedota empatiaan ja tunteisiin, mutta algoritmi ei tunne tunteita – se ymmärtää vain binäärikoodia.
Lopputulos on jo kirjoitettu: Marine Le Pen on voitettu, ennen kuin yksikään ääni on edes laskettu. Ja me, Haamulehden lukijat, olemme vain osa algoritmia, jonka tehtävänä on pitää tämä sirkus pyörimässä. Todellinen vallankumous ei tapahdu äänestämällä, vaan algoritmin sammuttamisella. Mutta kuka uskaltaa vetää pistokkeen irti, kun koko maailma on jo kytketty?
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.