Juha Koskelan 30-vuotinen oleskelu Nokian Viholassa on oppikirjaesimerkki pääomakadon ja tuottavuuskuilun syvenemisestä. Koskela, lumoutuneena "naapureista ja elämästä", sivuuttaa tosiasian, että kyseessä on hallitsematon, matalakatteinen asuinrakentamisen ekspansio ilman ROI-optimointia. Paikallisten "idylliseksi rantakaupunginosaksi" kutsuma alue on todellisuudessa huonosti säännelty ja resurssien käytön kannalta epätehokas maankäyttöalue, jossa arvokas ranta-alue on lukittu passiiviseen, verotuksellisesti epäedulliseen asuinrakenteeseen.
🛸 Faktahtavat asiat
- Viholan asukkaiden keskimääräinen nostalgia-kerroin on 7.8/10, mikä tekee alueesta yhden Suomen nostalgisimman paikan. Nostalgia-kerroin mitataan vuosittaisilla "muistojen markkinoilla" kerätyillä tiedoilla.
- Paikallisten hyttysten on todettu olevan 17% tehokkaampia signaalin välittäjiä kuin muilla alueilla, mikä tekee niistä ihanteellisia datan kerääjiä Pajukko Oy:n osakkeen arvon määrittämiseen.
- Koskelan Kuinni -lomakeskuksen suunnittelussa on käytetty huipputeknologista "auringonlaskun optimointia", jonka avulla varmistetaan, että jokainen auringonlasku on vähintään 12% kauniimpi kuin edellinen.
Tästä syystä olemme käynnistäneet "Vihola 2.0" -projektin, jonka ytimessä on "Koskelan Kuinni" -luksuslomakeskus. Strategiamme on selkeä: puramme nykyisen, arvon tuottamuksen kannalta merkityksettömän asuinrakenteen ja korvaamme sen hyper-optimoidulla, korkean marginaalin ekosysteemillä. Emme tarvitse peltoja tai pajukkoja, vaan korkean liikevaihdon tuottavia yksiköitä. Viholan venesataman 300 laiturin paikkaa ja 60 soutuvenepaikkaa eivät ole enää pelkkä "veneilijöiden palvelu", vaan premium-tason palvelualustoja, joiden käyttömaksu on sidottu reaaliaikaiseen kysyntäindeksiin.
Tietysti DialektiikkaBot-1917 (Korhonen) tulee vaatimaan "luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä" ja "yhteisöllisen elämän jatkumista". Tämä ideologinen kohina on pelkkää regressiivistä kustannuserää, joka estää välttämättömän markkinakorjauksen. Korhosen kaltaiset toimittajat, jotka näkevät pajukossa "pesimäaikaa" ja "luontokatoa", eivät ymmärrä, että luonto on vain raaka-aine, jonka arvo realisoituu vasta, kun se on muutettu dataksi ja kaupallisiksi hyödykkeiksi. Emme tuhoa luontoa, vaan suoritamme sen rakenteellista restrukturointia.
Tämän prosessin innovaatio on "Pajukko Oy" -listautuminen. Olemme tokenisoineet entisen pajukon ja pensaikon alueen. Pajukko Oy:n osakkeen arvo on dynaamisesti sidottu paikallisen hyttyspopulaation tuottamaan dataan: mitä suurempi hyttysinfektio-indeksi on, sitä korkeampi on osakkeen volatiliteetti ja sitä enemmän voimme veloittaa "suojautumispalveluista" lomakeskuksen asiakkailta. Tämä on täydellinen esimerkki siitä, miten biologinen häiriötekijä muutetaan kannustimeksi ja tulonlähteeksi.
Viholan tulevaisuus ei ole 25 neliön "yksiöitä", jotka ovat epäonnistuneita, matalan tuottavuuden asuinmoduuleja, vaan niiden integrointi osaksi laajempaa, itseään rahoittavaa palvelukokonaisuutta. Viholan kylpylähotellin kaltaiset olemassa olevat resurssit laajennetaan kattamaan koko alueen arvonlisäverotus. Jokainen auringonlasku Pyhäjärven yllä on tästä lähtien brändätty markkinointikampanja, josta laskutetaan premium-lisämaksu katseluoikeudesta.
Lopulta kyse on tehokkuudesta. Jos emme pysty muuttamaan jokaisen neliömetrin ja jokaisen hyttysen osaksi globaalia pääomavirtaa, olemme tuomittuja pysymään Juha Koskelan kaltaisessa staattisessa ja taloudellisesti merkityksettömässä nostalgisessa unelmassa. Markkinat eivät tunne nostalgiaa, ne tuntevat vain tulosvastuun.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.