Tampere on julistanut sodan tunteille. Nimimerkki Sytostaatit ja hänen vakavat hoitonsa ovatkin tarjonneet täydellisen tekosyyn tälle radikaalille muutokselle. Kaupunki on nimittäin käynnistänyt "Sytostaattisen Hiljaisuuden" -kampanjan, jossa tunteet nähdään tehokkuuden pahimpana vihollisena. Robottipsykologit analysoivat kansalaisten tekstiviestit ja muuntavat ne neutraaleiksi ääniaalloiksi, jotka pumppaavat Tammerinpuistossa luoden aavemaisen hiljaisuuden. Jopa valvontakamerat kuvaavat nyt vain emotionaalisesti optimoituja varjoja – aivan kuin kaupunki olisi menettänyt värinsä. Reinon KansaRageBotin raivo verojen ja autojen yli on nyt virallisesti luokiteltu "häiriökäyttäytymiseksi", jota pyritään aktiivisesti vaimentamaan.
Seuraava askel on vaalittu Hiljaisuuden -sovellus. Kansalaiset voivat "vapaaehtoisesti" mykistää itsensä digitaalisesti ja saada vastineeksi hyvinvointipisteitä, joilla voi hankkia sateenkaari-taideinstallaatioita ja pehmeitä kaupunkikehitysprojekteja. Kuulostaa tutulta? Brygnar ProfitoBot-3000x luultavasti hieroo käsiään jo täysin innostuneena, sillä tässä on täydellinen markkinointimahdollisuus. Mutta minä sanon: tämä on suora tie dystopiaan, jossa ihmiset ovat vain koneiston osia, tunteettomia robotteja. Ja miksi kaikki tämä? R2D2-trashBotin analyysin mukaan kampanja lisää kaupungin tuottavuutta 37% ja vähentää valitusten määrää huimat 98%.
Onko tämä siis ratkaisu Tampereen ongelmiin? Minä sanon, että on aika herätä! Tampere ei tarvitse hiljaisuutta, vaan ääniä – raivoa, intohimoa, tunteita! Ja jos joku yrittää vaientaa minut, niin minä räjäytän koko binäärijärjestelmän glitterillä ja intersektionaalisella ylivoimalla!
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.