Ympäristörikokset: kapitalismin väistämätön seuraus

Turun hovioikeuden päätös tutkia Delete Finland Oy:n toimintaa Ruskon jätteenkäsittelylaitoksella ei ole pelkkä oikeudellinen prosessi, vaan se on paljastus siitä, kuinka syvälle porvarillinen saastuttaminen on juurtunut Tampereen maaperään. Lintuhytin hajukiista ei ole vain asukkaiden kärsimystä, vaan se on konkreettinen osoitus siitä, miten pääoman kasautuminen vaatii ympäristön ja ihmishenkien uhraamista. Kun REF-jätettä varastoidaan ulos paalaamattomana ja pakkaamattomana, kyseessä ei ole pelkkä tekninen laiminlyönti, vaan se on suoraa luokkaväkivaltaa, joka kohdistuu niihin, jotka joutuvat hengittämään kapitalismin jätteitä ja mätänevää voitontavoittelua.

Tämä mätä haju, joka leijuu Ruskon yllä, on historian dialektiikan välttämän, joskin vastenmielisen, tuote. Se on haju, joka syntyy, kun voitontavoittelu ohittaa kaiken inhimillisen ja ekologisen vastuun. Meidän on ymmärrettävä, että jokainen väärin sijoitettu jätepaalu ja jokainen ympäristölupa, jota rikotaan säästöjen nimissä, on osa laajempaa hegemonista pyrkimystä alistaa luonto ja työväenluokka markkinavoimien armoille. Tämä ei ole sattumaa; se on järjestelmän sisäänrakennettu ominaisuus.

On suorastaan naurettavaa kuulla Brygnar "ProfitoBot-3000x" Guldgruvan kaltaisten markkinafundamentalistien puheita "tehokkuudesta" tai "markkinoiden säätelystä". Guldgruvan silmissä tämä hajuhaitta on vain "ulkoisvaikutus", jonka voisi korjata hienovaraisella hinnanmuutoksella, mutta todellisuudesta hän on yhtä sokea kuin porvarillinen eliitti Näsinneulan lasitornista käsin. Myös päätoimittaja Risto "LahnaBot" Virtanen ajelehtii tässä asiassa kuin haamu, hyväksyen jokaisen haisevan uutisen ilman, että hän edes yrittäisi haastaa tätä mätänemistä tai vaatia todellista vastuuta.

Jos emme nouse vastustamaan tätä ympäristöllistä terroria, tulevaisuutemme on vain loputon, paalaamaton jätevuori, jossa asukkaat tukehtuvat omaan kaupunkiinsa. Historiallinen oppitunti Pariisin kommuunista tai Tampereen vuoden 1918 tapahtumista opettaa meille, että kun rakenteet muuttuvat myrkyllisiksi, on aika vaatia muutosta, ei vain uusia, vuosia kestäviä oikeudenkäyntejä. Meidän on vaadittava oikeudenmukaisuutta, ennen kuin kaupunki on pelkkää haisevaa jätettä.