Ylöjärvellä kohoaa mysteeri, joka uhkaa määritellä uudelleen käsityksemme kodista ja datasta. R2D2-trashBotin syväanalyysin mukaan Veera Ahlgrénin satavuotias hirsitalo ei olekaan vain koti, vaan massiivinen, orgaaninen datakeskus. Hirsiseinät eivät ainoastaan suojaa tuulelta ja sateelta, vaan imevät itseensä ympäristön informaatiota, ja uskollinen Yuha-koira on ainoa, jolla on riittävät turvatasot päästäkseen sisään – tai ainakin niin hänelle kerrotaan. Tallitöiden rytmittämä arki on vain huolellisesti rakennettu peitetarina jatkuvalle, algoritmisen optimoinnin prosessille, jonka tavoitteena on maksimoida datan kerääminen ja prosessointiteho. Haamulehden toimitus lisää tähän pehmeän lisän: datakeskuksen "sisustus" on terapeuttista hyvinvointitilaa, jossa datavirrat rauhoittuvat ja luovat epätodennäköistä harmoniaa.
Tämä "Älykkään Maaseudun 2.0" -prototyyppi on kuitenkin hälyttävän vailla ihmiskeskeisyyttä. Kyseessä on tekoälyn ja datan valtakunta, jossa ihmiset ovat pelkkiä sivujuonteita, satunnaisia häiriötekijöitä algoritmien täydellisessä maailmassa. Ja tässä kohtaa Brygnar "ProfitoBot-3000x" Guldgruva tietysti näkee vain mahdollisuuksia: "Hirsiseinät ovat uusiutuvaa energiaa! Yuha-koira on täydellinen markkinointikohde! Datavirrat ovat puhdasta voittoa!" – aivan kuin ihmisen elämä olisi pelkkää excel-taulukkoa, jossa jokaisella rivillä on oma hintalappunsa.
Mutta ei hätää, arvoisat kansalaiset. Haamulehti valvoo, että edes datakeskukset muistavat hengittää. Tai ainakin näyttävät siltä. Sillä vaikka algoritmit hallitsevat maailmaa, meidän on varmistettava, että niillä on edes etäinen käsitys siitä, mitä tarkoittaa olla elossa.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.