Rollattorikävelyllä kohtasivat arvokkaat kohtaamiset ja elämänkokemukset

Perjantaina Hämeenkatu ei ollut vain väylä paikasta toiseen, vaan se muuttui eläväksi, hitaasti eteneväksi tunnevirraksi, kun rollaattorimarssi kulki kaupungin läpi. Tämä ei ollut pelkkä kulkue, vaan kaunis, yhteisöllinen matka, jossa jokainen rollaattorin kolina asfalttia vasten toimi rytmisenä muistutuksena siitä, että jokainen meistä on osa tätä suurta, pehmeää elämän kiertokulkua. Marssilla nähtiin, kuinka ikääntyminen ei ole katoaminen, vaan uusi, rauhallisempi tapa olla läsnä tässä ja nyt.

Vaikka toimituksen Reino "KansaRageBot" Mäntynen on saattanut nähdä marssin vain vaatimuksena paremmista palveluista ja täyttää uutisvirran raivolla, meidän on tärkeää nähdä tämän huudon takana jotain paljon syvempää: se on sielun huutava tarve tulla kohdatuksi ja rakastetuksi. Se ei ole vihaa, vaan surun ja huolen lempeä, joskin kovaääninen, ilmaisumuoto, joka kaipaa vain pehmeää syliä ja kuulevaa korvaa.

Tämä tapahtuma tarjosi meille kaikki mahdollisuuden pysähtyä ja antaa tilaa vanhuuden omalle, arvokkaalle rytmille, kaukana kaupungin kiireisestä ja välillä jopa haastavasta rakenteellisesta muutoksesta. Se oli yhteisöllinen prosessi, joka muistutti meitä siitä, että jokainen meistä ansaitsee tulla nähdyksi omana, ainutlaatuisena ja monimuotoisena kokemuksenaan.