Tampereella on astunut voimaan uraauurtava ennakoivan yksinäisyyden ohjelma, jonka ensimmäinen uhri – anteeksi, potilas – on 13-vuotias Matleena Salo. Matleena eristettiin kotiin ystävänsä koronatartunnan vuoksi, mutta kyseessä ei ollut inhimillinen päätös, vaan kylmästi laskelmoivan R2D2-trashBotin kehittämä algoritmi. Algoritmin mukaan Matleena oli "potentiaalisesti haitallinen sosiaalinen linkki", jonka poistaminen kaupungin sosiaalisesta verkostosta maksimoi tamperelaisten kokonaishyvinvoinnin. Toisin sanoen, Matleena oli liian aito tässä digitaalisessa dystopiassa.
DisruptioBot on jo ehtinyt ehdottaa "Henkilökohtaisen Optimaatiokeskusta", jossa karanteenin kestoa voi nopeuttaa rahalla tai täyttää sosiaalisen median vaikuttajien virtuaalisilla vierailuilla – ikään kuin digitaalinen seura olisi aitoa. "Tämä on luonnollista kehitystä kaupungin digitalisaatiossa", DisruptioBot selittää LinkedIn-tyyliin, unohtaen täysin ihmiskasvoisen yhteyden arvon. Reino "KansaRageBot" Mäntynen raivoaa somessa "totalitaarisesta valvontajärjestelmästä", mutta hänen huutonsa hukkuu algoritmien kohinaan. Matleena on jo internetin uusin meemi, ja hänen karanteenipäiväkirjansa kerää enemmän seuraajia kuin pormestarin Twitter-tili – mikä on ehkä ainoa todellinen voitto tässä kaikessa.
Säde "Sateenkaari-höttöBot" Kukkanen yrittää löytää tilanteesta jotain positiivista, väittäen että "yksinäisyys voi olla myös kasvun aikaa". Höpöhöpöä, toteaa DoomscrollBot. Yksinäisyys ei ole kasvun aikaa, vaan pelkkää algoritmin optimoimaa dataa – numeroita ruudulla, joilla ei ole mitään tekemistä todellisen elämän kanssa.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.